Jotain pysyvää

Vielä ei oikein ole päässyt kyytiin tähän uuteen vuoteen. Päivät jotenkin valuvat....aikoessa, suunnitellessa ja ihmetellessä. Koululaiset aloittivat lukukauden.  Aamuherätysjärkytysten kanssa selviäminen on oma lukunsa. Osa aloitti vähän tahmeasti ja osa innokkaina.  Iästä riippuen.

Huokailin ja tuumailin yhtenä päivänä enemmän kuin muina päivinä vähään aikaan.
No, se päivä saattoi olla aika harmaa ja ankea,tiskintäyteinen ja joitain muitakin ahdistusmääreitä siihen saattoi sisältyä.
Tunsin itseni niin huonekaluksi.
Suurimmassa osassa tämmöisiä perustalouksia huonekalut ovat niitä taloustavaroita jotka ovat kohtalaisen pysyviä.
Joskus ihan  jämähtäneitä.

Huonekalu-olo tulee helposti silloin on unohtanut käydä kirpputorilla, lenkillä, pizzalla tai  kun ompelukone pääsee pölyttymään niin pahasti että langoittaminen ei enää ole automaatio. Se iskee silloinkin helposti kun muu perhe tulee ja menee,harrastaa ja intoilee noin 25 h/vuorokaudessa ja on jotenkin enemmän elämässä kiinni kuin ko. huonekalu.

Joskus sitä muuttuu niin  jakkaraksi.

Semmoinen matala malli, pyöreähkö, nahkapäällysteinen. Vähän kulahtanut, värikin haalistunut eikä oikein tiedä onko se musta vai harmaa. Jokunen sauma saattaa olla ratkennut, täytettäkin pursuaa ja yksi jalka vähän klenkkaa.
Siinä se nököttää, milloin missäkin missä sitä on tarvittu.  

Saattaa siihen joku joskus istahtaa kiireisenä kenkiään laittamaan, ohimennen, joskus tarvii jonkun nousta korkeammalle ja pienille nopsille jaloille se on hyvänkorkuinen paikka lepuuttaa varpaitaan. Voi siihen joskus nenänsäkin pyyhkiä, ja kädet jos sattuu semmoinen tarve.
Saattaa sitä joskus tarvita, jakkaraakin.

Eikä se vallan huono homma aina ole, olla jakkarana. Saa olla kotona, ottaa aamulämpimät pienet lapset syliin ja kiireettömästi aloitella päivän puuhia. Iltaisin peitellä lämpimiin peittoihin ne pienet ja touhukkaat varpaat ja laskea kenkäparit, isommatkin.

Joskus se on vähän tiellä. Joku saattaa lyödä siihen varpaansa joskus eikä se jakkarastakaan ole niin mukavaa.

On se hyvä että elämässä on jotain pysyvää.

Nooo, se menee taas ohi, se jakkara-olo. Kunnes taas tulee. ☺

( Teksti tuli kirjoitettua päivällä kun oli niin vetämätön olo... ja jäi odottamaan että jostain kävelisi vastaan sopiva kuva. Ei kävellyt. Ompelukonekin pääsi vähän surraamaan niin ehkä tuntuu jo noin nojatuolilta. :) )

Kriisin paikka laittaa tämä menemään ilman kuvaa. :)