pitsineuloskesä

Kesäloma on kauhean kiireistä ja raskasta aikaa. :)  Varsinkin miehen kesäloma. :)  Tämmöisen kotihiirigeeneillä varustetun naisihmisen toipuminen  ulkomaanmatkasta kestää ja vaatii palautumista melko lailla. :)
Koneella on reissusta 1500 kuvaa. Niiden kanssa värkkäily on vielä kesken ja lupaan niistä sitten ihan matkakertomuksen kera juttua...

Voi miten minua niin hidastaa tuo kuvien pienentely! Ei nyt oikeastaan kovinkaan kova homma, ei edes vaikea, mutta kalusto kai on niin vanha ja hidas, kankea ja töksähtelevä.  Menee turhan kauan aikaa...ja siksi aina jää. Pitäisi opetella päivittämään ilman kuvia.  Jotenkin vain ovat minulle niin tärkeitä nuo kuvat.

Kesän alussa hellesäistä ei ollut tietoakaan... ja satuin olemaan kotipuolessa käymässä ja silloin aina pitää käydä paikallisessa kangasmyymälässä.  Tein löytöjä! Ihania, keveitä pitsineuloksia muutamassa värissä.
Niistä piti heti saada jotain ommella.

Neito-nelivuotiaalle pitsineulostunika, rusetilla ja pienellä lörppökauluksella.  Kaava lapsen T-paidasta.

Kunnon poseeraukset. :D

Nautitaan kesästä!

Muistakaa syödä jäätelöä ja paistaa lättyjä,

välillä käydä uimassa

 ja iltaisin lukea ihanaa lehteä tai kirjaa.

Yksi yö vähintään 

pitää valvoa aamuun asti

 jotta näkee ja kuulee

kokonaisen kesäyön.

Meidän kesälomamme

 kuluu ensi viikolla merellisissä merkeissä, 

mökkiloma. 

Ihanaa!

yksinkertaisia kesäperhosia

Kesällä aikaa mitataan kissankellon mukaan.  Se tarkoittaa kait, että tunnit ja päivät vain viuhuvat mennessään kulkiessaan syksyä kohti. Pienimuotoinen kriisi iski kun havahduin heinäkuuhun. Kesästä nauttiminen pitää nyt aloittaa todenteolla!

Kukkia ja perhosia on paljon! Yhdet kesäperhoset pääsivät pihasaunan seinää vasten kuvatuiksi-pikkutyttöjen juhlamekkoset.  Pitsiverhokappojen uusi elämä. Lapsen T-paidan kaavalla vähän pidentäen ja leventäen, hihoihin poimutusta ja satiinivinonauhaa kaulukseen ja hihansuihin. Alle toppi tai alusmekko, ja näyttävät kivoilta myös leggareiden kanssa, näissä ehkä pituus on enemmän semmoinen tunikamitta, kuin mekkomitta.

Olipas siinä lauseessa monta pilkkua. :)

 Kukkapenkki on tulvillaan nyt kurjenmiekkoja, ruusut kukkivat ja tienpientareet ovat valkoista harsoa. Onhan se niin kaunista, kesä.  Yöt ovat ihmeellisiä, kuulaita, täynnä ääniä.
Uimapaikkamme  yksi poukama hämmästytti meitä väenpaljoudella, suorastaan tungoksella.

 Kesäkuun viimeiset viikot olivat sekoitus lomahyörinää, reissuunlähtösuunnitelmia, ompelukoneen surinaa,  pipojen ja fleecetakkien kaivelua, viileitä iltoja.

Keskikesän kruununa muutama päivä pellolla asuntovaunumeressä. Ystäviä, sukulaisia, leirielämää, lomaa.
Siinä muutaman neliön tontilla oli hyvä elää. Ajatuksetkin siinä, lähellä. Syömisessä, käsienpesussa, juomavedessä. Lämpimissä vaatteissa, pienen ihmisen peitossa ja villasukissa. Yksinkertaisten asioiden äärelle tekee hvää asettua.

Juhlan tuntu jatkui- vieraita kaukaa, pari päivää  majatalossa oli mukavan täyttä. Serkkulasten hyörinää, yhdessäoloa ja ulkoruokintaa. :) Monta mukavaa ajatusta tuli vaihdettua.


Elämä kuljettaa meitä juhlasta juhlaan. Viimeisimmät vietimme lauantaina, seitsemänkymmenenkahden hengen voimin. :) Pihamaalla oli huopia, pöytiä, talon kaikki tuolit oli kannettu nurmikolle ja pirtin puusohvakin sai ulkoilua. :) Juhlimme lasten tätiä, jonka nuorekas olemus ei kyllä ollenkaan kerro tasakymmenistä! Olihan meillä niin mukavat juhlat! Kuninkaalliset!

Ja jotta arki ei alkaisi ollenkaan, jatkamme kesäistä,lomajuhlaa. Aamulla suuntana Norja, Mo I Rana. Oi miten ihanaa on nähdä taas ne lumihuippuiset vuoret, vuonojen välissä läikehtivä meri...ja jäätiköiltä pulppuavat vuoripurot. Niitä odotan!  Lupaan kertoa teille kuvaterveisiä. :)

kukkapenkin kaunein kukka

Kesäisen lempeä ja lämmin sää on ollut viime päivinä muilla mailla vierahilla. Juhannusviikolla räntää ja raesadetta, pitkiä kalsareita ja toppatakkeja. Hrrr.

Toisaalta, kylmä ja kurja sää on ollut oikein mainio ompelusää-tosin vähän on mietityttänyt T-paitojen ja hamosten, sekä hellemekkosten ompelu kun mittari on  lähempänä nollaa... mutta urheasti kesän tuloon luottaen olen kuitenkin niitä surautellut.

Mekkotehtaan Maretin kanssa meillä oli pientä erimielisyyttä. Kangasvalinta oli ehkä vähän haasteellinen, mutta kun tilanne on se, että suurin osa kankaista on yläkerrassa,kone ja ompelumahdollisuus alakerrassa,  akuutti ompelutuska iskee ja lapsenvahtia ei ole mailla eikä halmeilla, on tehtävä niistä mitä on käden ulottuvilla.

Käden  ja saksien ulottuville löytyi yksi kuviollinen kauluspaita ja pala vanhaa, oikein vintage-ikäistä lakanaa.
Muutama huokaus, silitysoperaatio ja ratkoja, sekä yksi kannustava, onnellinen tyttölapsi joka kävi välillä silittelemässä röyhelöitä. Sillä reseptillä se sitten valmistui.

Tyttöni on kuin pikkuinen kukka.

Ihanaa Juhannusta kaikille!

Nauttikaa lomasta, valoisista kesäöistä,

kukkien tuoksusta ja

kuunnelkaa kesäisen yön ääniä.

 Kylmän päivän sattuessa pitäkää sohvapäivä, 

lukekaa Muumipapan urotöistä

ja  herkutelkaa välillä  vaikka suklaajäätelöllä.

Juhannustaika. :)

juhlavaa

On pidellyt ilmoja! Ja pidellyt pieniä ja suuria kiireitä...kauheaa, miten päivät ja viikot vilahtelevat.  Eihän tässä vain ole iskenyt vanhuus, kun mitään ei ehdi, kaikki jää aikomiseksi ja muutenkin elo on vaan semmoista, että eipä oikein tiedä mitä se oikein on.

Ihan vaan paikoillaan ei olla pötkötelty. Pieni, nopsajalkainen pellavapää pitää pienessä liikkeessä vuorokauden ympäri, mitä nyt nukkuu muutaman tunnin päivällä ja toisen mokoman yöaikaan, jos sattuu. Joskus ei satu.

Joitain muitakin liikkeessä pitäviä juttuja tahtoo ilmaantua, niinkuin vaikka ylioppilasjuhlat. :) Elämä tahtoo järjestää juhlia meille tuon tuostakin, eivätkä ne meinaa  valmistua ihan pötkötellen joten niiltä osin on pientä liikettä ollut havaittavissa.

Juhlien jälkeen sensijaan tuli pötköteltyä pari päivää.  :)

Kesälomaa on vietetty, ihanaa aikaa! Nautittu aamuista-mitä nyt herätelty ensin kuudeksi menijät, sitten kahdeksaksi, tarkistettu peitonmutkasta huudellen  että kymmeneksi  menijäkin ehtii ja sitten hitaasti noustu, aamukahville, auringonpaisteeseen ja yritetty katsoa sotkuisen keittiön yli kaunista kesäpäivää vastapestyjen ikkunoiden takana. Joskus on onnistunut, aina ei.

Iltaisin ikkunan takana kukkuu käki! Ja joskus ikkunan tällä puolellakin kukkuu  muutamakin, joku vähän syö, joku muuten vaan valvoo ja nauttii kesäyöstä, joku ei saa unta kun on niin kuuma/valoisaa/janottaa ja jonkun mielestä ikkunan takana ei ole hieno konsertti vaan älämölö.
Yölliset kokoontumisajot kulminoituvat keittiönpöydän ääreen, ja aamuisin jälki on sen mukaista. Jääkaapissakin.(kts.edell kappale) Noooo, loma. (kuukauden päästä noooo:ssa on useampia o-kirjaimia ja ehkä se kirjoitetaan isoilla kirjaimilla.)

Juhlat olivat ihanat! Ihanat! Vieraiden määrä yllätti-mutta kakut riittivät, salaattia pilkottiin lisää tarpeen mukaan ja lautasia sai lisää kaupasta kesken juhlan. Ruusuja tuli maljakoiden täydeltä-lahjapöytä notkui (astiafriikki-äiti vähän jo miettii iltalukiota...) kaikesta kauniista ja pankkiinkin oli ylioppilaalla mukavasti viemisiä.
Juhlissa nautin erityisesti vilkkaasta ja iloisesta puheensorinasta...vieraat viihdyttivät toisiaan, ruusut tuoksuivat ja ajattelin: kaikki nämä ihmiset ovat ajatelleet tytärtämme, meitä, tulleet meille onnittelemaan, yhdessä juhlimaan hienoa saavutusta. Se oli ajatus joka sai nöyräksi, kiitolliseksi. Ympärillämme on ihania ihmisiä.

  Juhlien jälkimainingeissa täällä on uitu, syöty jäätelöä, värjätty ja kuvioitu kangasta kurssilla, nostettu ompelukone pöydälle ja suunniteltu hirmuisesti kaikkea mukavaa kesätekemistä.

Iloisia kesäpäiviä kaikille!

Kirjoitellaan kuulumisia!

rivien väleissä

Äitienpäivä tuli, oli ja meni. Kiitos ihanista, ihanista kommenteista edelliseen äitienpäiväjuttuun, teille kaikille vielä tässä yhteisesti! On pitänyt palata niihin joinakin heikkoina hetkinä...ihan hirmuisesti  niistä saa iloa!

 Päivät kuluneet tässä viikolla  touhussa ja hyörinässä-lähestyvät keväiset juhlat pitävät kiinni valmisteluissa ja onhan tuota perussettiä tässä ihan kiitettävästi.(tämä viimeinen virke lukee rivien välissä, toim.huom.)

Paljon olisi kivoja tapahtumia ja menemisiä kerrottavana. Yksivuotiskemuista,tyttären Espanjan matkasta, toisen tyttösen leirikoulujutusta, käsityökerhon kevätnäyttelystä, pari vaateompelusta viikkojen takaa olisi postaamatta, hovikuvaajan kansioissa olisi ihania otoksia merestä, metsäkeijuista  ja keväästä täällä ketunpesässä.  Niiden aika on varmaan joskus. :)

Remontti alkaa olla valmis. (ja taas siirrytään rivien väliin: paitsi pikkuvessa, portaat ja muutama sähköjuttu.)
Sisustuspuuhaa on ollut mukava aloitella...vielä puuttuu verhoja ja kaikkea mukavaa, mutta joitakin nauloja ja koukkuja olen jo uusiin puhtaisiin pintoihin nakuttanut!

Viimetippa on hyvä olemassa. Vielä viikko viimetippaa, ja to do-listassa aika monta hommaa. Vähän ja paljon leipomista, ikkunanpesua ja  ompelua, siivoilua ja järkkäilyjä.  (rivivälissä pari  huokausta ja stressinpoikasta.)

Juhlat ovat ihania! Vieraita, ystäviä ja sukulaisia, siivottu koti ja yhdessäolo. Herkkuja, kahvikupposia, kauniita kattauksia ja kopisevia kenkiä. Pienet tyttöset täällä miettivät mekkovalintaa, suunnittelevat kampauksia,  siivoilevat leikkimökkiä ja järjestelevät sinne pienille juhlavieraille mehutarjoilua. Yhdessätekemisen meininki  on parasta näissä juhlavalmisteluissa. (riviväli kertoo että joskus ei ole ihan niin meininkiä, tai sitten se vaan tuntuu siltä näin äiti-ihmisen työlaseilla katsottuna.)

Minäpä heitän ne lasit nyt pois. Vaihdan nyt  juhlarilleihin. Niiden läpi katsottuna to do-lista lyhenikin jo monta metriä! Nämä ovat ihan selvästi pluslasit. :) Positiivisuuslasit. Yritän pitää ne tässä käden ulottuvilla, ja ainakin otsalla jos eivät ihan nenälle aina löydä.

Tuokiokuvia.

äitienpäivänä 2014

Elämä on pitänyt kiinni olennaisessa. 

Välillä tuntuu että omat tärkeät

ja vähemmän tärkeät

ovat kulkeutuneet sivuraiteelle

kun painavammat junat ovat tarvinneet pääradan.

Elämä on monenlaista.

Päivät kuluvat itsekseen-

ilta on tullut

ennen kuin ehti huomata sen kunnolla alkaneen.

Onhan se usein pientä ja arkista, elo.

Toiset säätävät lakeja, 

toiset valloittavat maailmaa-

toiset toteuttavat itseään ja kutsumustaan

(mikä se on?)

työssä, harrastuksissa

ja joillakuilla elämä soljuu säntillisesti,

käsikirjoituksen mukaan.

Minun elämäni, minun maailmani.

Mitä se on?

Mitä jää kun ilta pimenee

ja uuden päivän odotus on tässä?

Se on täyttä, välillä paljon työtä, 

arkista puuhaa

niin rakasta.

Samanlaisten ja erilaisten 

asioiden ja tavaroiden samanlaista ja erilaista 

siirtelyä, paikasta toiseen ja pois.

Se sisältää paljon tunteita,

ihmissuhteita,

helppoja ja vaikeita tilanteita,

ainutlaatuisia

joissa pitää ottaa huomioon 

sata ja yksi asiaa samanaikaisesti.

(tai ehkä tuhat)

Niinkuin vaikka vauvalehden artikkeli,

tai mitä Sinkkonen on sanonut

tai mitä kokemus on opettanut.

Aina ei tiedä mihin luottaa ja tukeutua.

Kokemukseen, intuitioon vai Sinkkoseen.

Elämää ohjaa paljous,rakkaudenkin.

Vaikka joskus tuskaantuu, ärsyyntyy,harmistuu ja väsyy

likapyykistä ja kaikesta nuhjusta

on illan pimetessä sylissä niin paljon.

---

Lapsi on pieni, 

tarvitsee minua ja on maailman ihanin, aina.

Se nukkuu vieressä yöt, sylissä päiväunet 

ja sitä voi suukottaa poskelle niin että se ei herää.

Kokemus.

Sen silkkitukka on jo karkeampaa, töyhtöhyyppä.

Sehän kasvaa aivan pian sylistä pois,

pois untuvistaan 

linnunpoikanen.

Parhaalta se tuntuu ja tuoksuu

posken ja kaulan rajakohdasta,

siihen kun painaa nenänsä

aika unohtuu.

Sitä ruokkiessa, lähellä

aina hämmästyy. 

Ihme se on, lapsi aina. 

Lahja.

Se tarttuu sormeen tiukasti, hymyilee, 

silmäkulmissa naururypyt

kunnes syli ja lämpöinen maito vievät mukanaan-

tulee uni, ihana.

Ei sitä lämpöä siitä halua mihinkään viedä.

Aamulämpimät kädet

 ja unen tuoksu.

Voi mitä päiviä nämä ovat-jalokiviä.

Saahan näistä näin nauttia!

Toisinaan hiipii tuska-

olisipa kaikilla näin-

rakkautta

lapsella 

ja äidillä.

Minä niin rakastan tätäkin pientä poikaa.

 Näitä kaikkia pieniäni 

tyttöjä ja poikia 

joista osa on venynyt minua pidemmäksi-

minulle aina lapsia.

Isoinakin.

Muistot ovat olemassa. 

---

Pahinta on riittämättömyys.

Sen tuntu jää päivästä liian usein.

Niin paljon tärkeää

jää liian usein sanomatta

liian paljon tekemättä.

Riittävästi sitä haluaisi olla äiti.

Jossain radio-ohjelmassa keskusteltiin tasa-arvosta  ja itsensä toteuttamisesta, perheen ja työn yhdistämisestä ja muusta tärkeästä. Haastattelija kysyi vieraaltaan millä tittelillä tämä haluaisi itsensä esiteltävän. Vaihtoehdot olivat suunnilleen  FM,yrittäjä, työyksikön esimies,nainen, vaimo ja äiti.

Minun olisi ainakin näin äitienpäivänä helppo esitellä itseni. Tosin en ole FM, esimiesasemassa enkä kaikkia muitakaan kriteerejä täytä mutta nyt päällimmäisenä minussa on olla äiti. 

Eikä se tunnu ollenkaan huonolta. Tämänaamuinen onnittelukuoro sängyn vieressä tuntui ja näytti niin rakkaalta. Ei sitä voi kertoa eikä kirjoittaa-ei riitä sanat. On tunne.

Tuntuu aika onnelliselta, ja ylpeältä. Ihanat lapset. Nämä kaikki. Minun. Meidän.

Onnea, kaikki äidit!

kevättä

Kevät etenee kohisten. Mitähän sitä sitten kirjottaisin.

Kevät on ollut niin kaunis,aurinkoinen, olemme seuranneet mustarastaiden pesäpuuhia pihapiirissä ja nauraneet naakkaseurueen  lähes inhimilliselle liikehtimiselle keittiön ikkunan takana avautuvalla pellolla.

Lapset leikkivät pihalla kivoja leikkejä. Vanhanaikaisia hiekkakakkuja on leivottu- koristeltu lepän käpysillä, ritareille on rakennettu hiekkalinnoja ja ponileikki naapurin tyttöjen kanssa näyttää ikkunastakin katsottuna aivan huikean hauskalta.

Takaportaat täyttyvät kumisaappaista ja lenkkareista, tennareista, hiekkaisista sormikkaista ja muista elämän jäljistä. Voihan se joskus vähän näyttää kaaokselta, mutta nautin. Nautin siitä että lapset leikkivät, keksivät mielikuvituksellisia nimiä mielikuvitushevosilleen ja kierivät heinäpellolla, ponithan piehtaroivat. Kuhmuiset kakkuvuoat ja vanhat paistinpannut elävät uutta  elämää hiekkalaatikon reunalla, pillimehu ja retkieväät leikkimökin portailla tai tien mutkassa ovat elämys. Se tuntuu hyvältä.

Pienten isosiskojen paras pihapuuha on kuitenkin pikkuveli. Rattaissa istuva hymypoika osoittelee kaikkea näkemäänsä, ihmettelee koirien haukkua ja saa mukavaa kyytiä kun on vaan niin mukavaa pukata.

Sisällä heiluu edelleen maalipensseli. Siivouspuuhiin on varsinkin uuden lattian myötä tullut ihan uutta virtaa. Ihanaa on siivota, puhtaat ja uudet pinnat oikein houkuttelevat pyyhkäisemään pölyt ja roskat pois ja nautiskelemaan  raikkaasta yleisilmeestä.

Pahinta  ompelutuskaakin  on lääkitty. Poikanen sai haalaripöksyt, ompelijaystävän kankaanpoistopäiviltä hamstratusta raitakankaasta. Vähän joustavaa, ehkä enemmän tekokuituista kuin peruscollari, mutta keveää ja kaunista. Keltaiset  napit ikivanhasta tikkiliivistä, resorit antamassa pitkää käyttöikää ja alkuperäinen kaava ottobren. Vähän muokkausta; ei vetoketjua eikä kuminauhaa takakappaleella, ja olkaimetkin muuttuivat erinäköisiksi.

Eletty aurinkoista, mukavaa kevättä.

Silti on vähän väsymystä. Kevätväsymystä. Hälinäväsymystä, yövalvomisväsymystä, huoliväsymystä  ja sotkuväsymystä.
Häippäisemme ukkokullan kanssa minilomalle.  Kun on oikein juhlankin aihetta. :)

Mukavaa viikonloppua!