sunnuntai 4. marraskuuta 2012

ta(n)kki tyhjänä

Luovuus on kummallinen asia. Välillä se pysyy piilossa viikkotolkulla, ehkä kuukausiakin. Toisinaan sitä pursuilee aivosoluista tunti toisensa perään sitä tahtia ettei mikään ämpäri riitä.

 Luovuutta on monenmoista, Joillakin se ilmenee taiteellisina itsemaalattuina tauluina (kade), mielettöminä sisustuksina (vielä enemmän kade) tai joillakuilla vain tulee mahtavia havuasetelmia kun vain vähän kääntävät ja vääntävät niitä risuja. (joillakin ei siis niinvain onnistu ne risujen kääntämiset...)

Jotkut ihmiset ovat arkisella tavalla luovia.
Jotkut ovat mestariluovia elämään vähien rahojen kanssa siten että tilipäivää ei tarvitse odotella kalenteri kourassa (iiiison laskupinon kanssa) ainakaan kovin montaa päivää.
Arkiluovuuden huippu ovat semmoiset ihmiset joiden elämä näyttää ulkopuolisesta siltä että arjessa (ja juhlissa varsinkin) on liikaa liikkuvia osia, ja niiden  hanskassa pitäminen ei voi onnistua. Mutta niin vain arjen luovuussankari  cruisailee liikkuvaisten osastensa kanssa päivästä toiseen (tila-autolla mutkaista ja mäkistä tietä näkymättömiin) unohtamatta ketään soittotunnille tai ajamatta kotinsa ohi vaikka takapenkillä on hervoton väittely siitä oliko kuka viimeksi etupenkillä, tai että kenen vuoro on kotona lukea ensiksi Akkari, jos sattuu olemaan keskiviikko. Tai vaikka ei olisikaan.
 Ruoanlaittoluovia ihmisiä on myös olemassa. Tyhjästä jääkaapista he tekevät ruokaisan salaatin ja leipaisevat makoisat kahvipullat (ilman ohjetta tietenkin) tai luovimmissa  tapauksissa ruokkivat omat ja vähän valvotuista öistä väsähtäneen naapurin äidin kakaroineen ihan noin vain luovasti. Tai keksivät monipuolista ruokaa sillekin nirsolle mukelolle joka suostuu huijaamatta syömään vain makaronia ja ketsuppia.

Luovuus voi olla myös kaikenlaisiin taitoihin liittyvää. Ilman jonkunasteista luovuutta ei kertakaikkiaan voi oppia soittamaan viulua, pianoa tai vaikka neulomaan palmikoita tai villasukan kantapäätä.Puhumattakaan kirjoneuleesta...se on jo salatiedettä. Luovuus kukkii myös niissä ihmisissä jotka tuosta vain omasta päästä kaavoittavat, leikkaavat ja ompelevat ITSELLEEN  vaatteita.

Huhhuijjaa. Käsityöihmiset ovat oma lukunsa tällä luovuuden kartalla. Värien käyttöä, materiaalivalintoja, hullunhauskoja keksintöjä jotka saavat käsityön juuri siksi ihmeelliseksi ja uniikiksi.

Joskus  on tuntunut että minustakin on luovuutta ripaus löytynyt.  
Nyt etsintäkuulutus: missä se oikein luuraa, se ripaus!!!!!!!



-----

P.S. yhdenlaista luovuutta löytyy täältä talosta siltä tyttölapselta joka onnistui tekemään tänä iltana suklaapiirakan ohjeella oikein makoisaa suklaakeksiä, koko pellillisen! Ei ihan kaikilta onnistukaan. :)






16 kommenttia:

  1. (Naurua)

    Hanna, hei. Unohdit nyt kyllä sen yhden LUOVAN, joka osaa kertoa kaiken näin hauskasti!Sinä jos kukaan olet luova, muttei kaikkea voi saada kerralla ;) Sulla on varmaan nyt luovuussuoni tukossa. Upponallella oli runosuoni tukossa ja sitä vaivasi rummetus. Olisiko sinulla lummetus?

    Mökkikylän muija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aijai. tää nyt on tämmöstä sekasotkuajatuspuuroa. lummetus se varmasti on. :) ja se vaan jatkuu...tai sitten se johtuu maastosta.ainakin se ompelu-lummetus.on nimittäin niin ryteikkö tuossa ompelupöydällä ettei auta viidakkoveitsikään.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. haa, kyllä sitä tarinaa pukkaa mulla ihan riittävästi mutta tää muu luovuus...kaikki finaalissa. vaan finaalin jälkeenhän voi aloittaa uuden harjoituskauden...jospa se. :)

      Poista
  3. ai,että on ihanasti kirjotettu :)
    t. Jaana R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kiitoskiitos. siellä taitaa olla se varsinainen arjenluovuussankari--vai arvasinko oikein? :)

      Poista
  4. Sinulla sitä luovuutta riittää joka lähtöön. Ei tässä perässä pysy sitten millään. Tällaisestakin aiheesta heitit tosta noin vaan jutun. :-) :-) :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmmmm..perässä pysyy hyvästi...sen verran on vähän bensaa että ei pitää hissuksiin ajella. nää tuppaa tulemaan tosta noin. :)

      Poista
  5. Naurua täälläkin. Just niin ihana kirjoitus. Ihana juttu. Tuo pensatankin kuva oli mulle vähän liiankin tuttu. Oho, meinaa tulla runo. T.Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana itse. hyvä runo. lisää tätä? :)julkkis. ;)

      Poista
  6. luovuus on piilossa,joskus <3 vaan onhan se sulla tallessa,se ripauskin,kirjoitat niin elävästi että väkisellä alkaa hymyilyttämään...Luovuutta parhaimmillaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on se kuule nyt tosi piilossa!!! kaipailen sitä ompeluinnostusta..ja sen mukanaan tuomaa hyvää fiilistä..siitä kun saisi virtaa kaikkeen luovaan ja varsinkin vähemmän luoviin puuhiin. :)
      kiitos, Suvi. :)

      Poista
  7. Luovuus. Se on ainakin yksi työpaikan arvoista. Itsellänikin tuo luovuus on välillä hukassa - olisikohan siellä myös tuo etsintäkuulutettu 'ripaus'. Mutta missäs se hukka oikein on? Lähetäänkö kimpassa noita kaikkia ettimmään?
    - Katri -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. luovuus on hyvä arvo. työpaikalla ja kotona...mutta että sullakin se on joskus hukassa...hyvänen nähköön!!!sinun kanssasi lähtisin sinne hukkaan oikein mielelläni, tehtäisiin varmasti mielettömiä löytöjä! ehkä enemmän kuin ripaus?(vähintään matkalaukullinen, ellei peräti peräkärryllinen?)

      Poista
  8. Tää oli kyllä hyvin kirjoitettu! luovasti, sanoisin :)

    VastaaPoista