sata asiaa

On päiviä

 jolloin olisi sata  asiaa.  

Sata sanaa ihmisistä, 

sata välittämisestä, sata kuulluksi tulemisesta. 

Sata huutoa tuuleen

mereen, vuorille, laaksoihin 

ja kaikkiin ilmansuuntiin 

joissa ihminen asuu. 

Uutisotsikot vyöryvät silmille-- paha olo pakkautuu, asettuu möykyksi sydämen kohdalle. Minä luen, ja joku elää todeksi kaikkia näitä uutisia.

Välillä otsikointi ja uutisointi  oksettaa. Vie järkyttävältä tapahtumalta kärjen-muuttaa ihmisten hädän ja surun ylemmyydentuntoiseen tirkisteltävään muotoon.

---

Oma elämänpiiri on pientä ja pehmoista, vaalean hapsutukkaista,lämmintä.

Topakoiden pikkujalkojen töminää, 

 potkumoporemonttia.

 Sämpylätaikinaa,

 koulujuttuja. 

Pyykkitelineen vaaleanpunainen värisuora. 

Tiskiaineen vaahtoa ja uusi pyykinpesukone.

Kurakenkiä, parittomia sukkia.

 Ompelupäiviä, kynttilöitä. Mandariininkuoria. 

Eihän näistä voi puhua samana päivänä.

Elettävä omaa elämää, kuitenkin. Omien ilonaiheiden kanssa nauraa ja nauttia hetkestä. Välillä tarpoa ajatusten suota omien raskaiden ajatusten kanssa. Elämänpolkujen risteyskohdissa miettiä suuntia, vaihtoehtoja, ratkaisuja. Löytää ilo pienistä ja arkisista, lämpö olennaisesta, jättää turha huomiotta ja muistaa tärkein; toinen ihminen.

Tähän löysin kapsäkistäni yhden "julkaisemattoman"käsityökerhon runotehtävän- jälleen Risto Rasaa.

Lähdin rantaan

 hukuttaakseni ajatukseni mereen.

Horisontti keinahti

kuin aalloilla.

Hopeasolmuissa 

ne kimaltelivat

poijujen varjoissa

väreilivät.

   (Työssä käytetty kaikkia kummallisia tekniikoita joita ei kai ole olemassakaan, materiaaleina  maalattua pitsikaulusta,leimattuja puuvillakankaita ja tekstikin kirjoitettu tussilla käytetylle teepussille.  Joskus iskee tekemisen palo ja on tehtävä niistä mitä on käden ulottuvilla. )

Alkavaan viikkoon toivon teille kaikille  paljon iloa ja lämpimiä hetkiä, raikas tuuli puhaltakoon raskaimmat ajatukset pois ja marraskuun sää antakoon luvan istua iltaa kynttilänvalossa rakkaat kainalossa . 

Nähdään taas!

kisuhousut

Kissamaisella linjalla jatketaan. Pieneten tyttöjen vaatetoiveisssa seikkailevat aina vain kissamirrit. Henkkamaukan syyskuvastosta bongasin hauskat kissaleggarit ja niistä apinoiden sain aikaiseksi oman version. Muitakin kivoja kissamaisia ideoita sieltä poimin muistikirjaani. :) Tekonahka materiaalina on kyllä inspiroiva! Aplikaatioissa helppoa kun suoraommel riittää kiinnittämiseen eikä huolitteluja tarvita.

Paikallisesta Löytö-Palasta löysin huovutettua trikoota...sillä nimikkeellä sitä myytiin. Nurja puoli on ihanan pehmeää ja lämmintä, ihan melkein villaista. Tosi hyvä jousto kankaassa! Pinta vähän kirjavaa, siinä on pieniä eri sävyisiä pilkkuja..munankuorikuviointia tai jotain sen tapaista. Joku oli sitä mieltä että valmiiksi roskaista... :)
Minusta ihanaa, elävää.

Kissat siis tekonahkaa, vapaaompeluasetuksilla kirjottu silmät, nenä ja viikset.  Mustat raidat housujen sivuissa collegea, kun vähän tuli liian kapeat ensiksi leikattua. Onneksi löytyi kätköistä suikale sopivaa collegea. Alkaa olla collegevarastot vähissä! Pitäisi tehdä tilaus johonkin putiikkin. Tosi vähän olen verkkokauppaostoksia tehnyt, varsinkaan kankaita. Minä kun olen vähän semmoinen hypistelijäluonne.  :)

Nämä ovat kyllä olleet tosi mieluisat pöksyt.

Minni Kyllikki täällä siis edelleen inspiroi ompeluksia. :)

harjoituksia

Kaikenlaisten ja kaikenkarvaisten esteiden kasaantuessa blogipolulle päätin aloittaa harjoitukset. Blogipolku joka kulkee läppärin kautta on kovin ruuhkainen ja ohituskaista ei ole käytössä. (puhumattakaan laajakaistasta...)
Yöaikaan blogipolulla olisi tilaa,mutta silloin tuppaa tulemaan sangen paksua tekstiä jos nyt yleensäkään yöaikaan jaksaa blogipolkua kulkea...joten harjoitukset tällä älypuhelimeksikin kutsutulla kapistuksella täytyy aloittaa. Nähtäväksi jää miltä tämä näyttää ja tuntuu.

Sovellus on ihan näppärä. Harjoittelun tuloksena kuitenkin kramppaavat peukalot, totaali niskajumi ja hermojen menetys kun kuvien lataaminen ei onnistunut. Ei riittänyt osaaminen eikä kielitaito.

Että läppärimallilla jatketaan!!

Harjoitusmielessä tuli tehtyä yksi piiiiiitkäään mielenpäällä pyörinyt piirustusompelus.  Pinterest on uskomaton paikka...sieltä löytää ideoilleen lisää potkua ja lisäideoita idean perään. Zentangle-piirtämistä olen tietämättäni harrastanut iät ja ajat. Ne koukerot ja kuviot kaikkien paperilappujen ja kalenterien reunoissa...kuivilla luennolla täyteen sykerretyt aaneloset ja pitkien puheluiden (varsinkin lankapuhelinaikana) aikana kynällä ihan ilman varsinaista ajatusta piirretyt kuviot. Tunnistatteko tekniikan? Pinterestistä opin hienon nimen ja löysin jalostetummat variaatiot käytettyjen kirjekuorien reunaan piirretyistä kuvioista.

Ekaluokkalaiselleni toiveenmukainen kissapaita. Vähän enemmänkin olisi voinut harjoitella mutta ihana se on,koulukuvaukseen oikein sopiva. :)

Kissa on  piirretty mustalla kangastussilla lakanakankaalle.Silitetty,leikattu irti ja oikaistu varsinaisessa paidanteossa ompelemalla miukulainen valmiiseen kaupantätien tekemään trikoopaitaan. :)

Alimmaisessa kuvassa kissapaidan innoittaja, kesällä meille muuttanut uusi perheenjäsen. Minni Kyllikki. Ihana pehmoinen pikkukisu. Hiirivalio. Tehokkaasti toimittanut virkaansa ja monen monta siimahäntää tuonut näytille. (iik!)

syyshelma

Blogipolku on taas kerran ollut kamalan kivikkoinen ja ryteikköinen. Ihan kauhistuttaa jos se vallan kasvaa umpeen!! Elämä pitää  kiireisenä. Osa kiireestä on turhaa. Itse tehtyä. Voisinpa tilata tänne konsultin tai jonkun muun organisoinnin ammattilaisen tekemään päiviini lukujärjestyksen.

Päivissä parasta ovat aamut. Ilopilleri nousee seitsemältä,tepsuttaa topakoilla pikkujaloillaan keittiöön ja kömpii syliin. Valkoinen liinatukka tuoksuu unelta, lämpimältä, ehkä kesältä. Sillä on hyvä aloittaa päivät.

Pienin tyttönen nauttii hitaista kotiaamuista, yöpaidasta ja mummun viltistä. Kuuntelee Topeliuksen satuaarteita, piirtelee prinsessapossuja ja halaa liinatukkaista Pikkuveikka Lellikakkua mennen  tullen. 

Ekaluokkalainen on iltauninen ja aamuvirkku koululainen. Koulutaksi hakee vasta kymmeneltä joinakin aamuina...ja aamu on pitkä. Onneksi on se yksi liinatukka jonka kanssa kuluu aika. 

--- 

 Ekaluokkalainen tarvitsi kouluvaatteita. 

Harmaa collegepala sai kaveriksi vanhan verhon...poimutettu läpikuultava helma on ihana. Kaula-aukon kaitaleen tein samasta collegesta siten että ulkoreuna jää päällepäin,  Vähän rouheaa särmää hempeän helman vastapainoksi. Hihat ovat vajaamittaiset..se nyt jälkeenpäin vähän harmittaa. Tosin toimii kivasti valkoisen ja mustan pitkähihaisen paidan kanssa. Ja vaaleanpunaisen. :)

Syksyn sävyt ovat nyt lempeitä ja tasapainoisia.  Puiden lehdet ovat lähes pudonneet ja lokakuisen maiseman yllä on usein sumu. Sumu voi olla joskus tunkkaista ja paksua, estää näkemästä eteensä ja silloin se on vähän ahdistavaa.  Elämässäkin on joskus sumua. 

Sumu voi olla myös kaunista!  Se häivyttää kovia ja karkeita asioita, ja keveänä se on jotenkin satumaista. 

tuulen tuntua

Tuulee.

Istun pihalla 

ja katselen peltoja.

Louskutan vihreitä raitoja 

keltaiseen mattoon.

                              Risto Rasa

Tähän vuodenaikaan, tähän säähän sopii ns. kuin nenä päähän tämä Risto Rasan runo.Viime päivinä täällä Perämeren  rannalla on puhaltanut ja vonkunut  melkein myrskylukemissa. Lauantai-iltana kävin kesäisten uintiretkien rannalla ihailemassa valtavia aaltoja. Vaahtopäissä,meren äänessä,  tuulen ja laineiden jyminässä on jotain hyvin rauhoittavaa ja selkeyttävää.  Tarpeellista.

 Käsityökerhon runotyöprojektin satoa on tämä konekirjontatyö-jokin tässä runossa minua puhutteli. Ehkä se oli ennenkaikkea tuo mattojuttu... räsymatto ihanissa syksynkeltaisissa väreissä.  Ja tuuli. Tuulen tuntu, miten sen saisi kirjontatyöhön.

Tuulen tuntua tikkauksilla ja etupistonsukulaisilla. Vilene-kankaalle kirjottu lehti. Vilene on siis veteen liukenevaa kuitukangasta, vähän paperimaista jolle voi kirjoa  ja joka sitten tosiaan katoaa kun joutuu veden kanssa kosketuksiin ja jäljelle jää siis vain lanka. Vihreitä ja kellansävyisiä helmiäkin löytyi kätköistä.

Syksy on hienoa aikaa. Luonto on täynnä värejä. Yksi kauneimmista värimaisemista avautuu omasta keittiönikkunasta: puitu kaurapelto, tumman kullan väri korsissa ja lyhtyinä pellon reunalla loistavat haapapuut. 

Pihalla istuskelu on jäänyt kyllä vähemmälle. Paljon olisi syyspuuhaa, paljon kukkapenkkijuttuja jotka oli tarkoitus tänä syksynä saada edes alkuun. Onneksi pihapuuhat voi aina siirtää kevääseen.... :)

Yksi syksyn parhaista puolista on viritellä lyhtyjä tummuviin iltoihin. Rikkoutunut pihakeinumme sai uuden elämän pihapöytänä. Siihen on laitettu käsinojien päälle leveät lankut pöytälevyksi, ripusteltu erilaisia elämää nähneitä ja uusiakin lyhtyjä asetelmaksi. Ystävän opastuksella tehdyt betonilehdet, koristelaatat ja kauden kukat. Nyt tuohilaatikossa tummanpunaiset koristekanervat ja piharuusun kiulukat.

Lumi tuo sitten oman tunnelmansa tähän pöytään. 

Iloisia syksypäiviä!  

syysajatelma

Ihana päivä, syyskauden aloitus kässäkerhossa. Samanhenkistä ja inspiroivaa väkeä tuvan täydeltä. Paljon tarinoita, tunnelmia ja tuokioita. Kohtaamisia.

Pakkailin kurssipäivää varten kapsäkkiä intuitioperiaatteella...otin kätköistäni mukaan semmoista joka halusi tulla, puhutteli tai jopa tarttui...aika paljon tarttui...ihan täysi matkalaukullinen.  Intuitio osoittautui hyväksi -juuri oikeat kääröt olivat puhutelleet ja täyttivät paikkansa..ihan muutama juttu tosin jäi ylikin ja käyttämättä, mutta löytyipä kapsäkistä muillekin kerholaisille sopivia harmonioita. :)

Edellinen ilta piti viimeistellä kesäläksyä ja paria laiskanläksyä. Kesäläksyn aiheena oli kenkä. Saimme materiaalipussukan ja työstä piti löytyä myös ornamenttikuviota. Pienoinen tapaturmakin oli tapahtua...tosin meni vain kynnestä läpi. Sormi säästyi. Tämän tarinan opetus: älä tee liian paksua (kengän)pohjaa.

kuva vähän hassu..mutta sinnepäin..

Laiskanläksy oli etupistoharjoitus jostain tammikuulta...se muuttui muurahaispesäksi ja kaksi muurahaista(lajimääritys tässä kohtaa epätarkka ) on piirretty teepussille siitä syystä kun niiden pistelyt kirjomalla  eivät kertakaikkiaan olleet päivänvalon kestäviä.

Päivää piti jatkaa kotona hypistellen ja siirrellen tilkkuja ja pintoja...vähän piti pistellä käsin muutama helmi, ihan noinniinkuin malliksi ja suunnitella työhön tulevan tekstin fonttia, kokoa ja paikkaa.

Teimme kangaspaloista harmonista väripintaa. Siihen liitetään  koneparsinnalla kuva,  jokin vaate, ehkä mekko, ja jokin sana, ehkä valittuun väriin liittyvä tai sitten ei. :) Pääpointti oli harmonia.

Harmaassa reaktiiviväriliemessä kylpeneet valkoiset paitapuseronpalaset osoittautuivat vallan monikäyttöisiksi! Vähän vehnäjauhobatiikki-tekniikalla maalattua kangasta myös..samassa harmaan harmoniassa...ja mekko. Ja se sana! Se tästä vielä puuttuu. Se on kyllä olemassa mielen päällä.

Mitä sinä ehdottaisit? :)


Mietin, että tästä ammennan voimaa syksyn pimeneviin iltoihin. Pidän kiinni tästä käsityöjutusta, otan neulan ja kultalankaa...  ja pidän vaakasuoran räntäsateen tarpeeksi kaukana.

Vielä on kuitenkin matkaa tuohon vaakasuoraan. On vielä kirkkaat aamut, sumuiset illat ja pehmeä, lämmin hämärä. Lyhtyjen ja pihlajanmarjojen aika.

vaaleanpunaisia unelmia, osa 2.

Kun isoveli menee naimisiin, tarvitsee toiseksi pienin pikkusisko elämänsä ihanimman mekon. :)

Tähän mekkoon esivalmisteluja tehtiin pink flamingo-värin kanssa, arkistojen kätköjä kaivellen ja luonnoksia piirrellen. Vaaleanpunaista pitsiä oli rajallinen määrä, ja siitä tuli edelliseen osaan niin mukavan prinsessainen tunnelma että ehdottomasti halusin sitä tähänkin mekkoon. Sain kerran tyttäreltä lahjaksi Mekkoni mun-nimisen kirjan jossa oli kuva yhdestä mekosta jossa oli poimutettu ja vuoritettu etukappale. Se jotenkin houkutteli, pitsiä ja poimutusta. :) Kirjan ohje ei useista lueskeluista huolimatta avautunut tämmöiselle maallikolle ollenkaan...joten taas oli päädyttävä ilman kaavoja-,ilman ohjetta-, ilman apuja-ompeluun.

Selkäosaankin halusin tuota vaaleanpunaista pitsiä, ja ensin ajattelin laittaa sen ihan suorana, mutta istuvuuden kanssa tuli ongelmia. Olisi pitänyt tehdä pystyleikkaussaumat ja muuta liian teknistä. Päätin kokeilla selkäosankin poimuttamista, tosin ilman vuoria.

Olkaimet ovat ylä- ja alareunoistaan poimutetut suorakaiteet ohutta puuvillakangasta,(pink flamingo-kylvetettyä), joiden kiinnityskohtiin takakappaleelle on laitettu somisteeksi pienet palat valmista koristenauhaa. Takakappaleella on myös pitsistä "röyhelö" joka muodostui siihen ihan itsestään kun laitoin kuminauhan kokoamaan vyötärökohdan liian väljyyden...jätin sen sitten siihen päälispuolelle kun kiinnittin helmakappaleen.

Helmakappale lakanakangasta. Alushame vaaleanpunaista satiinia.  Kuvissa ei ehkä näy, mutta kun värjää paljon kangasta vähässä vedessä eikä paljon liikuttele niitä, kankaista tulee mukavan epätasaisesti värjäytyneitä ja eläväpintaisia. Vähän batiikkimaisia.

Tässä mekossa  muuttuu ballerinaksi. :)

Kukkapanta H&M, samoin pinkit ballerinat. Kampaus  ketunpesän hovikampaajan taattua laatua.  :)

Tämäkin mekko taitaa päätyä seinäkokoelmiin aikojen saatossa. :)