rivien väleissä

Äitienpäivä tuli, oli ja meni. Kiitos ihanista, ihanista kommenteista edelliseen äitienpäiväjuttuun, teille kaikille vielä tässä yhteisesti! On pitänyt palata niihin joinakin heikkoina hetkinä...ihan hirmuisesti  niistä saa iloa!

 Päivät kuluneet tässä viikolla  touhussa ja hyörinässä-lähestyvät keväiset juhlat pitävät kiinni valmisteluissa ja onhan tuota perussettiä tässä ihan kiitettävästi.(tämä viimeinen virke lukee rivien välissä, toim.huom.)

Paljon olisi kivoja tapahtumia ja menemisiä kerrottavana. Yksivuotiskemuista,tyttären Espanjan matkasta, toisen tyttösen leirikoulujutusta, käsityökerhon kevätnäyttelystä, pari vaateompelusta viikkojen takaa olisi postaamatta, hovikuvaajan kansioissa olisi ihania otoksia merestä, metsäkeijuista  ja keväästä täällä ketunpesässä.  Niiden aika on varmaan joskus. :)

Remontti alkaa olla valmis. (ja taas siirrytään rivien väliin: paitsi pikkuvessa, portaat ja muutama sähköjuttu.)
Sisustuspuuhaa on ollut mukava aloitella...vielä puuttuu verhoja ja kaikkea mukavaa, mutta joitakin nauloja ja koukkuja olen jo uusiin puhtaisiin pintoihin nakuttanut!

Viimetippa on hyvä olemassa. Vielä viikko viimetippaa, ja to do-listassa aika monta hommaa. Vähän ja paljon leipomista, ikkunanpesua ja  ompelua, siivoilua ja järkkäilyjä.  (rivivälissä pari  huokausta ja stressinpoikasta.)

Juhlat ovat ihania! Vieraita, ystäviä ja sukulaisia, siivottu koti ja yhdessäolo. Herkkuja, kahvikupposia, kauniita kattauksia ja kopisevia kenkiä. Pienet tyttöset täällä miettivät mekkovalintaa, suunnittelevat kampauksia,  siivoilevat leikkimökkiä ja järjestelevät sinne pienille juhlavieraille mehutarjoilua. Yhdessätekemisen meininki  on parasta näissä juhlavalmisteluissa. (riviväli kertoo että joskus ei ole ihan niin meininkiä, tai sitten se vaan tuntuu siltä näin äiti-ihmisen työlaseilla katsottuna.)

Minäpä heitän ne lasit nyt pois. Vaihdan nyt  juhlarilleihin. Niiden läpi katsottuna to do-lista lyhenikin jo monta metriä! Nämä ovat ihan selvästi pluslasit. :) Positiivisuuslasit. Yritän pitää ne tässä käden ulottuvilla, ja ainakin otsalla jos eivät ihan nenälle aina löydä.

Tuokiokuvia.

äitienpäivänä 2014

Elämä on pitänyt kiinni olennaisessa. 

Välillä tuntuu että omat tärkeät

ja vähemmän tärkeät

ovat kulkeutuneet sivuraiteelle

kun painavammat junat ovat tarvinneet pääradan.

Elämä on monenlaista.

Päivät kuluvat itsekseen-

ilta on tullut

ennen kuin ehti huomata sen kunnolla alkaneen.

Onhan se usein pientä ja arkista, elo.

Toiset säätävät lakeja, 

toiset valloittavat maailmaa-

toiset toteuttavat itseään ja kutsumustaan

(mikä se on?)

työssä, harrastuksissa

ja joillakuilla elämä soljuu säntillisesti,

käsikirjoituksen mukaan.

Minun elämäni, minun maailmani.

Mitä se on?

Mitä jää kun ilta pimenee

ja uuden päivän odotus on tässä?

Se on täyttä, välillä paljon työtä, 

arkista puuhaa

niin rakasta.

Samanlaisten ja erilaisten 

asioiden ja tavaroiden samanlaista ja erilaista 

siirtelyä, paikasta toiseen ja pois.

Se sisältää paljon tunteita,

ihmissuhteita,

helppoja ja vaikeita tilanteita,

ainutlaatuisia

joissa pitää ottaa huomioon 

sata ja yksi asiaa samanaikaisesti.

(tai ehkä tuhat)

Niinkuin vaikka vauvalehden artikkeli,

tai mitä Sinkkonen on sanonut

tai mitä kokemus on opettanut.

Aina ei tiedä mihin luottaa ja tukeutua.

Kokemukseen, intuitioon vai Sinkkoseen.

Elämää ohjaa paljous,rakkaudenkin.

Vaikka joskus tuskaantuu, ärsyyntyy,harmistuu ja väsyy

likapyykistä ja kaikesta nuhjusta

on illan pimetessä sylissä niin paljon.

---

Lapsi on pieni, 

tarvitsee minua ja on maailman ihanin, aina.

Se nukkuu vieressä yöt, sylissä päiväunet 

ja sitä voi suukottaa poskelle niin että se ei herää.

Kokemus.

Sen silkkitukka on jo karkeampaa, töyhtöhyyppä.

Sehän kasvaa aivan pian sylistä pois,

pois untuvistaan 

linnunpoikanen.

Parhaalta se tuntuu ja tuoksuu

posken ja kaulan rajakohdasta,

siihen kun painaa nenänsä

aika unohtuu.

Sitä ruokkiessa, lähellä

aina hämmästyy. 

Ihme se on, lapsi aina. 

Lahja.

Se tarttuu sormeen tiukasti, hymyilee, 

silmäkulmissa naururypyt

kunnes syli ja lämpöinen maito vievät mukanaan-

tulee uni, ihana.

Ei sitä lämpöä siitä halua mihinkään viedä.

Aamulämpimät kädet

 ja unen tuoksu.

Voi mitä päiviä nämä ovat-jalokiviä.

Saahan näistä näin nauttia!

Toisinaan hiipii tuska-

olisipa kaikilla näin-

rakkautta

lapsella 

ja äidillä.

Minä niin rakastan tätäkin pientä poikaa.

 Näitä kaikkia pieniäni 

tyttöjä ja poikia 

joista osa on venynyt minua pidemmäksi-

minulle aina lapsia.

Isoinakin.

Muistot ovat olemassa. 

---

Pahinta on riittämättömyys.

Sen tuntu jää päivästä liian usein.

Niin paljon tärkeää

jää liian usein sanomatta

liian paljon tekemättä.

Riittävästi sitä haluaisi olla äiti.

Jossain radio-ohjelmassa keskusteltiin tasa-arvosta  ja itsensä toteuttamisesta, perheen ja työn yhdistämisestä ja muusta tärkeästä. Haastattelija kysyi vieraaltaan millä tittelillä tämä haluaisi itsensä esiteltävän. Vaihtoehdot olivat suunnilleen  FM,yrittäjä, työyksikön esimies,nainen, vaimo ja äiti.

Minun olisi ainakin näin äitienpäivänä helppo esitellä itseni. Tosin en ole FM, esimiesasemassa enkä kaikkia muitakaan kriteerejä täytä mutta nyt päällimmäisenä minussa on olla äiti. 

Eikä se tunnu ollenkaan huonolta. Tämänaamuinen onnittelukuoro sängyn vieressä tuntui ja näytti niin rakkaalta. Ei sitä voi kertoa eikä kirjoittaa-ei riitä sanat. On tunne.

Tuntuu aika onnelliselta, ja ylpeältä. Ihanat lapset. Nämä kaikki. Minun. Meidän.

Onnea, kaikki äidit!

kevättä

Kevät etenee kohisten. Mitähän sitä sitten kirjottaisin.

Kevät on ollut niin kaunis,aurinkoinen, olemme seuranneet mustarastaiden pesäpuuhia pihapiirissä ja nauraneet naakkaseurueen  lähes inhimilliselle liikehtimiselle keittiön ikkunan takana avautuvalla pellolla.

Lapset leikkivät pihalla kivoja leikkejä. Vanhanaikaisia hiekkakakkuja on leivottu- koristeltu lepän käpysillä, ritareille on rakennettu hiekkalinnoja ja ponileikki naapurin tyttöjen kanssa näyttää ikkunastakin katsottuna aivan huikean hauskalta.

Takaportaat täyttyvät kumisaappaista ja lenkkareista, tennareista, hiekkaisista sormikkaista ja muista elämän jäljistä. Voihan se joskus vähän näyttää kaaokselta, mutta nautin. Nautin siitä että lapset leikkivät, keksivät mielikuvituksellisia nimiä mielikuvitushevosilleen ja kierivät heinäpellolla, ponithan piehtaroivat. Kuhmuiset kakkuvuoat ja vanhat paistinpannut elävät uutta  elämää hiekkalaatikon reunalla, pillimehu ja retkieväät leikkimökin portailla tai tien mutkassa ovat elämys. Se tuntuu hyvältä.

Pienten isosiskojen paras pihapuuha on kuitenkin pikkuveli. Rattaissa istuva hymypoika osoittelee kaikkea näkemäänsä, ihmettelee koirien haukkua ja saa mukavaa kyytiä kun on vaan niin mukavaa pukata.

Sisällä heiluu edelleen maalipensseli. Siivouspuuhiin on varsinkin uuden lattian myötä tullut ihan uutta virtaa. Ihanaa on siivota, puhtaat ja uudet pinnat oikein houkuttelevat pyyhkäisemään pölyt ja roskat pois ja nautiskelemaan  raikkaasta yleisilmeestä.

Pahinta  ompelutuskaakin  on lääkitty. Poikanen sai haalaripöksyt, ompelijaystävän kankaanpoistopäiviltä hamstratusta raitakankaasta. Vähän joustavaa, ehkä enemmän tekokuituista kuin peruscollari, mutta keveää ja kaunista. Keltaiset  napit ikivanhasta tikkiliivistä, resorit antamassa pitkää käyttöikää ja alkuperäinen kaava ottobren. Vähän muokkausta; ei vetoketjua eikä kuminauhaa takakappaleella, ja olkaimetkin muuttuivat erinäköisiksi.

Eletty aurinkoista, mukavaa kevättä.

Silti on vähän väsymystä. Kevätväsymystä. Hälinäväsymystä, yövalvomisväsymystä, huoliväsymystä  ja sotkuväsymystä.
Häippäisemme ukkokullan kanssa minilomalle.  Kun on oikein juhlankin aihetta. :)

Mukavaa viikonloppua!

ilosofiaa :)

Sain jo jokin aika sitten Paulalta tämän tunnustuksen, kiitos siitä! Tunnustuksen eteenpäin jakaminen on jäänyt remonttitouhun jalkoihin mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa tämän pois mielenpäältä pyörimästä. :)

"Tunnustus on tarkoitettu blogeille,joista löytyy käsitöitä.

Ilosofiaa was here-tunnustus on lähtenyt Ilosofiaa -blogista

ja se jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille.

Sellaiselle, joka saa aina palaamaan takaisin ja takaisin.

Blogia kuvaillaan muutamilla sanoilla."

Paula kuvaili ketunpesää seuraavasti:

"Ketunpesässä on ensimmäinen käsityöblogi,

johon tutustuin useita vuosia sitten.

Blogista löytyy muutakin,kuin käsitöitä ja se

 vangitsee kirjoitustyylillään ja oivaltavilla ajatuksillaan.

Tehdyillä käsitöillä on merkitys."

Voi miten aivan sykähdytti ja lämmitti! Vielä kiitos.

Aika moni kiva ja kotoinen blogi on jo saanut tämän tunnustuksen. 

Löytyy kuitenkin vielä joitakin joita en löytänyt Ilosofiaa-blogissa olevasta listasta

ja jaankin tämän eteenpäin näille kolmelle mukavalle blogille :

Pieniä juttuja on blogi jossa käsitöiden lisäksi on ihanaa arkista elämänmenoa

 ja oivaltavia ajatuksia ja kuvia.

Lisäksi sen verran täytyy mainita 

että pieniä juttuja-blogi on suurin syy siihen

 että ketunpesä on olemassa

-sieltä sain inspiraation ja innostuksen tähän bloggailuun. :)

Pieni lankarulla-blogi on myös ollut pitkään lukulistallani-

siellä tehdään kaikkea ihanaa ja monipuolista, 

Tähän blogiin sopii erityisesti

 tuo tunnustuksen kotoisuus-lämpöistä, leppoista ja aurinkoista tunnelmaa.

Kolmanneksi laitan tunnustuksen Unikuun terapiahuoneeseen.

Miten taitavia ja inspiroivia ompeluksia!

Lisäksi uskomattomia kankaanpainojuttuja, maalaamista ja piirtämistä..

huhhuh, käykääpä tekin siellä huokailemassa. :)

------

Ketunpesässä remontti jatkuu. Tahti on hidastunut..osasyynsä ärsyttävällä kuumetaudilla joka kaataa kansaa vuoronperään pedin pohjalle-ja pienempien ollessa kyseessä vaatii vähän syliä ja hoivaa.

Maalipensselit ovat sitten levänneet,

(ihan vähän on neula suihkinut kuitenkin)

Muutama tunnelmakuva. :)

aika ennen remppaa

Remonttipäivitysten vastapainoksi hiukan saumurisurautuksia! Nämä tosin eivät ole ihan tuoreita..mutta tuoreimpia kuitenkin.Näissä taitaa olla kuitenkin onneksi aika hyvin tuota säilyvyysaikaa. Ovatpas ne olleet vähissä, nämä surauttelut!

Paikallisessa kangaskaupassa sattui  silmään tämä pikkutyttöjen lempparityyppi.Trikoona. Tämä kuului sarjaan ihanpakko-ostos. Mukavaa saada tätä kisua muussakin kuin pinkissä kuosissa. Ja ovat nämä kyllä olleet mieluiset! Aina päällä kun eivät majaile pyykkikaapissa. 

Kaavana muokkauksenmuokkaus Ottobren viserrys-paidasta. Röyhelöt lisäilty siinä ompelun edetessä kun jotain kivaa pientä halusin niihin laittaa. Punaiset röyhelöt resoria, mustat ohutta trikoota kaksinkertaisena. 

Siinä mun ihanat pikkulikat vähän poseeraa. :)

Voi miten sormet jo syyhyävät saksien ja kankaiden pariin! Poikanen on ihan ilman vaatteita,  (vaikka nahkapuku on kyllä ihan paras!) tyttösiltä loppuvat housut ja pian alkaa olla mekkokelit! 

Mekkosille on ihan tilaustakin kun on juhlia tiedossa. :)

Pääsiäisloma on tarpeeseen! Aikatauluttomuus on niin mukavaa varsinkin aamuisin. :) Ihania, keväisiä päiviä sinne teille kaikille! Nyt on hyvä aika käydä hengittelemässä hapekasta ilmaa, kuunnella lintujen kevätääniä ja nukkua pitkiä päiväunia.

noin 18 litraa valkoista maalia

Täällä se vain maailma valkenee valkenemistaan ja muuttuu yllättävän  mustavalkoiseksi. :) Valkoisella maalilla on ihmeellinen vaikutus! Kaikki puhdistuu, valaistuu ja muuttuu ihan uudeksi. Välillä joutuu ihan silmiään hieraisemaan aamulla herätessään että oikeinko tämä on totta!!!

Maailman valkenemisen myötä menee koko kalustus uusiksi. Tai no, pitäisi mennä. Mutta onneksi kaikkea ei voi saada eikä se kaikki mihinkään täällä mahtuisikaan...:)

Maalilla saa ihmeitä aikaan kalusteissakin...kunhan vain jaksaa sutia. Ja vielä riittää sutimista pariksi viikoksi. 

Yksi makuuhuone odottaa vielä uudistumistaan...muuten on listoja myöten kaikki valmiina. Ihanaa. 

Palmusunnuntaihin kuuluvat täällä Pohjanmaalla pienet ja iloiset virpojat.  Mukavannäköistä joukkoa kulki kylätiellä, piipahteli ovella virpomassa ja tuomassa hyvää mieltä. Meiltäkin lähti virpomiskierrokselle trullilauma!

Hirmuisen saaliinkin saivat-herkkuja on mussutettu koko ilta.  Mukava päivä. :)

Käsityöllinen anti on viime viikkoina rajoittunut ainoastaan maalipensselin heiluttamiseen. Paitsi yhden käsityökerhopäivän verran..Sen päivän tuotokset tosin eivät varsinkaan kooltaan olleet kovinkaan suuria-tyvekistä helmiä ja sensemmoista. Tosin tuotokset eivät ole se kaikkein tärkein osa käsityökerhoa, se tuli taas niin todistettua. Tyvek-helmistä on kässäkerhokolleega kirjoittanut omassa blogissaan,käykääpä kurkkaamassa.  Omat ovatkin vielä kuvaamatta, huomasin juuri. :)

Käsivarsista on tässä maalausurakan varrella löytynyt kohtia joiden olemassaolosta ei aikaisemmin ole ollut aavistustakaan...hieman liian matalalla porrasjakkaralla katonrajaa maalatessa joutuu mukavasti kurottelemaan.  :)  

Blogiparka on joutunut odottelemaan..päivitystahti on luvattoman hidasta. Julkaisemattomia käsityöjutskia olisi jokunen odottamassa..voi sentään mihin ne nämä päivät karkaavat! 

Iloinen yllätys odotti minua täällä! Palaan tuohon tunnustukseen tässä hetimmiten.  :) Kiitos, Paula!

(ihan vähän kankaitakin on tullut ostettua..kunhan remontti saadaan sille mallille---niin sitten surisee.)

maalari maalasi taloa...

Helouuu kaikki te siellä! Täällä ollaan ja eletään keskellä yhtä ihmeellistä ja ihanaa asiaa; sitä on suunniteltu vuosikausia, odotetttu kuin kuuta nousevaa ja vaivuttu välillä epätoivoonkin kun se ei vain ala.  Nyt se on täällä, REMONTTI. Ihanaa ja kamalaa kaaosta, hurjasti puuhaa mutta niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mukavaa!

Blogipuoli on ollut hiljaista, mutta odottakaapas kun tästä vähän päästään eteenpäin...johan alatte aivan kyllästymään tähän selostukseen. :)
Se alkoi aivan yllättäen. Yhtenä perjantaina vain piti olla koko ex-ompeluhuone tyhjä. TYHJÄ.  Se ei ole vallan vähän, se.  Viimeisiä aarteitani kuskasin sieltä turvaan kun jo listat lähtivät seinistä ja katoista...ja tapetti oli siellä lattialla liisterinsekaisena myttynä. Ja sitten se alkoi...maalia, pakkelia, hiekkapaperia,työkaluja ja kaikkea vain ilmestyi sinne ja tänne pitkin ja poikin huushollia. Ihanaa!!

Viikon uurastuksen jälkeen kaksi huonetta ja eteinen ovat valmiit! Kekkosenaikainen mäntypaneeli sai raikkaan valkoisen pinnan, melkein yhtä iäkkäät tapetinsukuiset seinät uudistuivat tasoitetapetin ja maalin avulla, katto maalattiin ja muovimatto sai päälleen laminaatin..jonka väriksi paketin päällä ilmoitettiin hiilitammi. Aaaahhh.

Toisen huoneen lattiassa on lankku, niinkuin meillä tässä tuvassa muutenkin.  Se hiottiin ja maalattiin..ja ai että miten siitä tuli ihana! Ihana, kuuletteko?
Meillä täällä ketunpesässä näiden sisustusvärien valinta on sikäli mielenkiintoista että minua ei voi päästää rautakauppaan niitä valitsemaan. Sen verran pahasti  on tuota värisokeusgeeniä siunaantunut.  Onneksi mies omistaa ihan kunnolliset värinäkögeenit. :)  Tulee siis harmaata, eikä vihreää tai sinistä, tai pahimmassa tapauksessa punaista, jos minut päästettäisiin valitsemaan.
Lankkulattia on siis harmaa, (ja laminaattikin yhdenlainen harmaa, se hiilitammi) kummassakin valmiissa huoneessa tehosteseinä on harmaa, vaaleampi kuin lattia.  Muut seinät ovat valkoisia! Ai että näyttää niin mukavalta!

Joitakin kalusteita on maalattu myös, mustalla maalilla. Ihan totta!
Yksi makuuhuone odottaa vielä uusia pintoja. se toimii tällä hetkellä maalaushuoneena ja työkalujen säilytyspaikkana mutta ensi viikolla jatkuu. Maalia paneeleihin, maalattavaa tapettia yläosiin ja se hiilitammilattia. Sitten pitäisi siirtyä tuvan puolelle.

Hyvä me!

Tässä vaiheessa ei voi kuin vain todeta että onneksi meillä on yläkerta.  Siellä riittää ristiretkeilyä vielä viikkoja tämän maalausprojektin valmistuttua. Sen verran paljon sinne kuskattiin kampetta näistä kolmesta alakerran kammarista...huh.  Mutta se on sitten sen ajan murhe. :)

Hurja juttu. Mahtavaa että ihan näin kotijoukoilla saadaan näin iso homma aikaiseksi! Pienimmäinen poikanen on hyvä apulainen, muuten. Tuleepahan kerättyä kaikki pois samantien. :)
Ihan vähän vaan on joutunut esteitä rakentelemaan tuon pienen tassuttajan menoa hidastamaan. Ja isossa porukassa on aina joku ihan niillä töin. :)

Huhheijaa.