polku vie

Aloittamisen vaikeus näinkin pitkän ajan perästä...mutta annan tarinan nyt vain tulla. :) Jospa se lähtisi rullaamaan. :)

Ihan alkuun pitää vähän taustoittaa. Minulla on ollut henkilökohtainen elämänkriisi. Suuri ja ärsyttävä möykky. Ei mitään vakavaa sairautta, onneksi, eikä parisuhdepuolellakaan muutamaa mökötyspäivää (sillointällöin) kummempaa mutta ihan semmoinen aikuistumiskriisi. Lähinnä koskien sitä seikkaa että mikä minusta tulee isona...

Välillä sen pähkäileminen vei vähän puhtia elämästä. Kristallipallolle olisi ollut tässä tarvetta useana päivänä ja iltana.. ja varsinkin öisin. Huumorihermo oli tiukalla korkkiruuvikiharalla ja elämä on tuntunut  kamalan mutkikkaalta.

"Asioilla on tapana järjestyä." Voi miten se kiukutti kun joku ihminen  oikeasti yritti auttaa  ja koetti helpottaa tätä minun kriisiäni ja minusta tuntui että puhu sinäkin siinä vain! Minä kyllä ystäviäni kuormitin kriisilläni--ystäväparat. Kiitos kuuntelijoille. Ja totta se oli. Ja on. Järjestyvät ne, asiat. Kriisitkin.

Marraskuusta asti olen tehnyt keikkatyötä kuuluisaksi tulleessa vanhusten kotihoidossa. Kovaa työtä. Ne ihmiset siellä ovat arjen sankareita. Koin itseni hyvin pieneksi sankariksi, sydän pamppaillen juoksin asiakkaalta toiselle ja opettelin nimiä, lääkkeitä, rutiineja. Pikkuhiljaa opin, vähän laidasta. Asiakkaat tulivat tutuiksi; tavat, mieltymykset ja puheenaiheet. Ihanat mummot ja vaarit. Työkaverit opettivat mitä suinkin omilta töiltään ehtivät. Ihania ihmisiä! Vastuullista, raskasta, tiukasti aikataulutettua, vähän yksinäistäkin. Mieli alkoi kaivata jotain muuta...mutta mitä?

Ja sitten se vain otti ja järjestyi. 

Minusta tuli opiskelija. Muutama päivä aikaa hakea, hakemuksen hikistä kirjoittamista ja pähkäilyä ystävän kanssa, hakutulosten tultua kaksi viikkoa aikaa tehdä ennakkotehtävät ja tajuta koko homma.
Ja se tunne, käsittämätön  huikaiseva kokemus istua mielettömän ammattitaitoisen, moniammatillisen  joukon keskellä aloittamassa opiskelua. Kahdenkymmenen kotiäitivuoden kokemuksella.

Neuropsykiatriset erikoisopinnot.  Tiivistä ja tiukkaa asiaa reilun 20 opintopisteen verran on edessä.  Huikeaa on miten palaset voivat niin loksahtaa kohdalleen! Sitä vieläkin ihmettelen.

Nyt työn alla on Kliininen neuropsykiatria-kirja. Aivojen anatomiaa, henkisten toimintojen prosesseja ja neuropsykiatristen häiriöiden oireita ja tunnistamisen diagnostiikkaa.

 Ei ihan romaaninlukua, mutta niin mielenkiintoista.

Otsalohkopiirejä, välittäjäaineita ja oireyhtymiä. Uutta ja painavaa asiaa paljon, paljon. Paljon.

Tämä tuntuu niin omalta jutulta!

 Ja ei opiskelusta koskaan haittaa ole. Jos ala on teille vieras ja haluatte tietää siitä lisää niin Googlen täti tietää kyllä. Kirjoittakaaa hakukenttään sanat neuropsykiatrinen valmentaja. Sitä työtä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.

Ai että mistäkö tietää että Google on feminiini tyyppi?  No siitä, että sehän tietää jo parista kirjaimesta mitä aiot kysyä....:)

Välillä täytyy ommella!! Pieni mies on saanut mojovan läjän uusia vaatteita...kuvissa jumpsuit Löytö-Palan mukavan kevyestä raitacollegesta. On pidetty ja pesty-aivan huippuvaate! Ja tärkeät taskut.

Me joudumme luopumaan viikonloppuna  viimeisistä jääkarhunpoikasista. Ne kaikki pääsevät ihaniin koteihin. Haikeaakin, mutta kyllä niistä pikkuriiviöistä jo ihan hyvillä mielinkin luopuu.  :)

 Jotta elämä ei olisi yksitoikkoista on pentulaatikossa nyt toisenvärisiä karvapalleroita kahdeksan kappaletta. Eivät vielä kahta viikkoa.  Hauskoja ja suloisia, pontevia pötkylöitä.

Ja jotta arjessa säilyisi rollingstones-efekti, tulee meille toukokuun alussa viikoksi kaksi tyttöstä oppilasvaihtoon..toinen Espanjasta ja toinen Ranskasta.  Kielikylpyä tiedossa. Mukavaa!

(ihanvähänstressiäsiivouksistajavälitehtäväntekemisestäja kevätvaatteistaja pihapuuhistajajajajajajajajajaaja.)

Nyt nautitaan kevätpäivistä ja-illoista. Vielä ei ole hyttysiä eikä muita nölliäisiä. :)  Kuovit kuikuttavat lähipellolla. Herukkapensaiden silmuisssa on huumaava tuoksu. Lasten ulkohousujen tuoksu ei ole ihan yhtä huumaava, tai on, mutta kenties aivojen hajuratojen prosessit muokkaavat kokemusta?  ;)

On se. Elämää isolla EEllä. Ja ihanan iloisilla kirjaimilla! Auringonvärisillä.

lauantai-infoa

Ensi lauantain pistelypäivään lupasin kirjoitella tänne infoa mukaan otettavista materiaaleista ja muusta rekvisiitasta. Vähän on jäänyt tänne loppusuoralle mutta on tässä kyllä se hyvä puoli että ehkä viimetipan inspiraation voimin joku :D hurruttaaa onnellisena  ja tuo tullessaan seitsemän kappaleen sarjan ? :)

Lauantaina teemme NAAMIOITA. Vähän niinkuin kuppitekniikalla, Tarvitset mukaan häviävää kangasta (vilene, solvy tms), lankoja, silputtavaa kangasta, kangasta ihan muuten vaan ja kaikkea muuta tarpeellista. :)
Ja kelmua. :)
Naamio tehdään muotin päälle eli tarvitset myös sen. Muotti voi olla pahvia(askartelukaupoista), puuta, keramiikkaa, tai muottina voi käyttää vaikka nuken kasvoja. Kokoa ei ole tällä kertaa määritelty. :)

Naamion tekoa pohtiessa voit miettiä haluatko siitä seinälle laitettavan reliefin vai ihan käyttöesineen..ja ihan omana ajatuksena lisäisin että voisihan sitä miettiä myös että mitä haluan naamiolla kertoa? Kertooko se minusta? Vai kenties siitä joka haluaisin olla? Jostain sisäisestä , salatusta ominaisuudesta vai tuleeko siitä  ihan vaan tekemisen ilosta tehty työ. :)

Ohjeet ovat tällä kertaa tässä. :) Ihanaa nähdä!

Elämää isolla eellä

Harmaatakin harmaampi ja kulahtanut maanantaiaamu. Palmusunnuntain virpomiskierroksen saaliiden jäännöksiä on siellä ja täällä. Enemmän täällä. Olikin huikea saalis!

Laiskotusolo, kaaoksenkesytys ei houkuttele eikä ulos viitsi lähteä kastumaan. Yhtäkkiä tein havainnon: kukaan ei teee juuri nyt koulutehtäviään, jääkiekkoakaan ei kukaan seuraa juuri nyt joten....kone on vapaa!

Illalla olin suunnitellut rauhoittavani huonoa blogiomaatuntoa mutta yö tuli vastaan. Vanhuus on iskenyt niiltä(kin) osin että puolenyön jälkeen ei jaksa. Mitään. :)

Toiset innokkaat ja nuorekkaammat  jääkiekkohurahtaneet olivat änhooällän lumoissa ja minä sain viereeni kainalomallin kannettavan.

Semmoinen pitäisi olla ihan joka talossa!! Siinä on ominaisuuksia joita ei löydy joka läppäristä eikä tabletista...muotoilu on kohdallaan. Sitä on helppo käsitellä, siinä on hyvät pehmusteet  eikä se paina ollenkaan liikaa, sopivasti. Siinä on pehmeä pinta, se on kohtalaisen helposti puhdistettavissa eikä se pelkää vesiroiskeita. Voi käyttää vaikka saippuaa puhdistamiseen.

Tämä sisältää valmiiksi asennettuna  maailmaan parhaat ohjelmat. Hymyohjelma, pikkuautojen järjestelyohjelma, kissanhoito-ohjelma ja ulkoiluohjelma ovat ne joita eniten  käytetään. Niin, ja koiranpentujenperässäjuoksemisohjelma.Päiväsaikaan.
Yöaikaan enimmäkseen käyttää pötköttelyohjelmaa, mieluiten kainalossa. Joitakin laatuvaatimuksia kainalokapselille on, säilytetään pehmoisten peittojen alla kun on latautumassa. :) Eikä siitä lopu virta  kovinkaan helposti. Oikea tehoakku. Lataus ( ko. tapahtumassa latautuu sekä ladattava että lataaja, poikkeuksellinen tekniikka! ) hoituu näppärästi kainalossa maitopullon ja peiton kanssa.

Käyttöjärjestelmästä ei vielä puhuttukaan! Se on nopea, ei sisällä haittaohjelmia eikä tilttaa. Se ymmärtää kaikenlaiset komennot ja äänitunnisteet, kuten karkkipussin rapinat ja suihkuun menot.
Muutenkin suorituskyky on huippuluokkaa.Kaikenlainen kumoamistoiminto toimii suorastaan valokuitunopeudella.

Viruksia on kyllä joskus. Niihin ei auta F-secure...silloin käyttöjärjestelmä kyllä yskii ja köhii niin että joutuu ammattilaisen apuun turvautumaan.

Tämä  malli sisältää myös muita ainutlaatuisia ominaisuuksia. Tähtisilmät, kultakutrit. Näin palmusunnuntain illan päätteeksi  siinä oli myös tuoksu. Suklaamunan tuoksu. Kyllä semmoisen kannettavan kanssa on mukava mennä pötköttämään.

Siinä ne päivät ja illat, aamut ja yöt kuluvat. Tämä kannettavan kapselin kanssa. Se sisältää niin paljon hyvää tuulta, rakkautta ja ihanaa iloa ettei tahdo joutaa muihin töihin.

Kainalokapseli. Sisältää miljoona hellyysmurusta ja aurinkovoimaa harmaatakin harmaampiin maanantaiaamuihin.

Kuvia. Ähkyksi asti.

Otsiksen leikkaaminen ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Mutta sopii niin tyyliin tämä :)

Meillä on nähty jo joutsenia, kanadanhanhia, töyhtöhyyppiä ja mustarastaita. 

Kevät!!

päiväkävelyllä

Tunnen itseni kovin poloiseksi bloggaajaksi.

En vain pääse kynnyksen yli!

Sata syytä ja kaksisataa harmitusta kun tämä olisi niin mukavaa.

Semmoista elämä on.

Onko se nyt sitten kiirettä....ei aina.

---

Hiihtolomaa vietettiin kaupunkiloman merkeissä

Niin kaupunkilomalla 

ettei pakattu mukaan edes ulkohousuja!

Kaupunkilaistyttö minussa

 niin nautti nupukivikaduista ,

vanhoista hienoista rakennuksista

ja näyteikkunoista.

Lapsuusmuistojen kaupungissa on mukavaa kuljeskella,

kertoilla tyttärille joitakin valikoituja muistoja

ja hämmästellä itsekseen

että kuuluuko jo siihen sukupolveen 

joka elää nostalgisissa tunnelmissa

aika usein.

Yövyimme herroiksi(rouviksi?)

ihan hotellissa!

Upottavan pehmeät peitot

kylpyamme,

aamiainen.

Jäi siitä  reissusta monta ihanaa muistoa!

Kameraankin.

:)

ruusupitsiä ja peplumhelmoja

Yhtenä iltana iski inspiraatio! Ihailin (ja kadehdin) ompelijaystävien hankkimia ihania kuosikankaita ja sisuunnuin sen verran että päätin tehdä kuosikangasta kun kerran niitä ei ollut omissa laareissa. Viime kesänä tein värjäyskurssilla puuvillakangasta pitsiverhon päältä telaamalla ja nyt ajattelin kokeilla samaa tekniikkaa collegekankaalle. Leikkasin peplumhelmaisen tunikan uuden ottobren kaavoilla vaaleasta harmaameleeratusta collegesta. 

Minulla on pieniä kankaanpainoprojekteja varten kätevä painoalusta joka on siis keittiön työpöydälle mitoitettu pala retkipatjaa. Retkipatja on sujautettu tyynyliinan sisään, eli patjapalan koko on noin 50x60 cm. Se on hyvä pienissä leimailujutuissa ja muussa kangasvärien kanssa värkkäilyissä. 

Kiinnitin  leikatun kappaleen yksi kerrallaan nuppineuloilla painoalustaan, levitin pitsiverhon tasaisesti ja sileästi päälle, laitoin mustaa kangasväriä lautaselle muutaman ruokalusikallisen ja rullasin telaa värissä muutamia kertoja jotta väriä olisi telassa tasaisesti. Sitten vain telaamaan pitsiverhon päältä ja niin sai tylsähkö collegekangas ihan uuden elämän!

Alkuun painoin telaa turhankin voimakkaasti ja musta kohta sattui tietenkin etukappaleelle...mutta päätin että se tuo vain särmää ja uniikkia ilmettä tähän kuosiin. :)

Ja niin se tuokin! 

Minusta siitä tuli niin kaunis... Vanhanaikainen, mutta vähän jotain uutta juttua. Semmoisista tykkään. :).Tyttönenkin oli siihen oikein ihastunut, ja muiltakin, yllättävän isoiltakin tyttösiltä on kuulunut lisätilauksia.  Peplumhelma sopii tähän kankaaseen mielestäni aivan mahtavasti. 

Kevät. Pian maaliskuu. Ilmassa ihan väreilee kevään valo.  Aikaisissa aamuissa on  kevättalven tuoksu. Aurinko on näyttäytynyt vähän harvakseltaan mutta pilkahduskin kyllä piristää kummasti.

Loma!

siivekäs hepo

Miten se tuntuu että nykyisin on aina perjantai?  Toisaalta ihan hyvä ettei tunnu ainaiselta maanantailta, on perjantaissa kuitenkin jotenkin enemmän hohtoa ja fiilistä . Maanantait ovat vähän semmoisia päiviä että pitäisi olla kauhean tehokas.  Tänään perjantaina  olin kuitenkin ekstratehokas!!

Ompelunurkkaukseni ei muistuttanut ihmisasumusta enää lainkaan. Se oli (huomaattehan menneen aikamuodon?) vain kasoja, kasseja, levinneitä kankaita, silppua ja jotain mitä ei voi käsittää. Ihan vähän oli ahdistusta. Tavara-ahdistusta, sotkuahdistusta, aika-ahdistusta ja säilöntäahdistusta. Ei tuntunut olo ollenkaan köyhältä....aijai sitä kamppeen määrää. Siinä järkkäillessä ahdistus alkoi pikkuhiljaa muuttamaan muotoaan... se vaaleni ja haaleni , vaihtoi ihan väriä ja tyylilajia ja muuttui melkein inspiraatioksi! Kyllä nyt kelpaa aloittaa joku ompeluprojekti.

Ei nimittäin puutu kuin aika! Ja sekin on kuulemma järjestelykysymys. 

Mihin se aika oikein karkaa? Meneekö se sinne mihin rahakin, sitäkään kun ei edes kunnolla  huomaa että niin se taas tili tuli, oli ja meni.  Aika karkaa yllättäviin paikkoihin. Se aika josta osan voisin käyttää ompeluun karkaa aika usein peruskotihommiin, tiskiin, pyykkiin, raivaamiseen, ruoanlaittoon. Niitäkin voisi tehokkaammin jakaa.. siinäkin vain tulee joskus väsy, siinä jakamisessa. Ei aina jaksa valvoa ja pyytää, ja kun tahtoo olla että tietyt eivät tartu ja toiset tarttuvat, niin jos on niin että tarttuvaiset vaan on kotosalla (taas) niin ei viitsisisi niitä pyytää. Isossa porukassa on helppo luovia tekemättä.
Joskus se ompeluaika karkaa touhutöppösen jälkiä paikkaillesssa, joskus kuljetuspuuhassa ja joskus ihan vaan  vaikka blogiin, facebookkiin tai whatsappiin. Ja onhan sitä kaikkea elämää. 

Ompelu ja käsityöjutut ovat kyllä minulle niin tarpeellisia. Jotenkin näin vanhemmaksi tullessa tulevat aina vain tarpeellisemmiksi.  

Yksi ompeluharrastuksen hyvistä puolista on että voi ilahduttaa vaikka lapsukaista ompelemalla jotain toiveenmukaista.  Paikallinen ompelija myi varastojaan kohtalaisen edullisesti ja sieltä löysin kotimaista Taitoon collegea. Leikkasin siitä neitokaiselle pitkänmallisen paidan ja pyysin valitsemaan uudesta värityskirjasta jonkun kivan kuvan jonka sitten ajattelin kirjoa vapaaompeleella tilkulle ja ommella tilkun sitten paitaan. Ja niin tehtiin!

Värityskirjan sivusta kopio, se kiinni parilla neulalla kaksinkertaiselle lakanakankaalle, koneeseen vapaaompeluasetukset ja paperin päältä surrutellaan viivaa pitkin noin suurinpiirtein. Sitten repäistään paperi pois, ja vahvistellaan ommelta ompelemalla kuvio muutamaan kertaan. Kiinnitin ommellun tilkun sitten etukappaleelle haluttuun kohtaan ja vielä siis samaa ommelta pitkin, ulkoreunoistaan  noin suunnilleen (ihan kaikkia koukeroita ei tarvitse kiinnitettäessä toistaa)vapaaompeleella pyöritellen. Leikkasin sitten terävillä saksilla lakanakankaan ylimääräiset osat pois siten että sitä jäi kuvion ympärille pieni reuna. Se on pesuissa nyt mukavasti siihen  sitten pehmentynyt. Ja neitokainen oli onnellinen paidastaan. :)

Näköjään noita lankoja voisi tuosta vielä vähän enimpiä saksia...ja kuviin on tullut joku kumma kurttu olkapäälle ja pääntieresorikin näyttää vähän epämääräiseltä..mutta ne ovat nyt sattuneet asettumaan sillätavalla. :)

College on mukavan tuntuista, ja väri näin värisokean vinkkelistä jotain sammalen ja oliivinvihreän välimaastoa. Poikaselle haluaisin tästä tehdä jotain myös, siihen pitäisi myös joku kiva kuva ideoida.

Mitäs sinä ehdottaisit? :)

vintage-orelma helmaröyhelöllä

Niin se vain on, että jostain kaavasta saattaa tulla semmoinen mielikaava jolla tehdään kaikki mahdolliset jutut. Mekkotehtaan Orelman kanssa minulla on juurikin semmoinen suhde.  Se on helppo ja yksinkertainen kaava, sen muokattavuus on oikea mahdollisuuksien meri ja sitä voi soveltaa joustaville ja joustamattomille kankaille ihan yhtälailla.

(ihan vähän tähän saattaa vaikuttaa se seikka että Orelma oli ensimmäinen kaava johon tartuinMekkotehdas-kirjan saatuani... ja kun olen armotttoman laiska kaavojen piirtäjä niin...mutta olen toki tehnyt Maretinkin (!) ja siihen ei ollenkaan tullut näin lämminhenkistä suhdetta. Tämä Orelma-juttu on ihan kyllä jo ystävyyttä. :))

Tässä kaavassa on yksi ominaisuus josta en oikein tiedä onko se heikkous vai mahdollisuus..nimittäin se että se sama 110-senttinen piirretty kaava sopii aika monen muunkin kokoiselle tyttöselle..mutta olen päättänyt että se on ehdottomasti mahdollisuus. :)

Sain ystävältä aarteen jonka joku toinen oli heittänyt pois. Oikeasti vanhaa mummunmekkokangasta, liukkaahkoa, lähes joustamatonta, tekokuituista. Kaunista ja pirteäkuosista, ihanan  vanhanaikaista! Ruskeaa, joka on jossain vaiheessa ollut ompelusteni pääväri siinä määrin että lapset kyllästyivät.

Kaunokaiselle kolmasluokkaiselle kuitenkin ihana väri!  Tyttönen käyttää tavallisesti 128/ 134 -senttisiä vaatteita mutta tämän 110-senttisen Orelman mitat lisättynä helmaröyhelöllä olivat aivan sopivat juuri nyt. Menee sukkisten kanssa ihan mekkona mutta myös kapeiden housujen kanssa tunikana.  Hihoissa ja pääntiellä kevyesti venytetyt kantit mekkokankaasta.  Sen verran kaavankehittelyä aion seuraavaan Orelmaan harrastaa että yritän hieman pienentää pääntietä. Hieman on isohko, mutta tässä se ei nyt kuitenkaan haittaa.

Kuvat eivät ihan yllä Hovikuvaajatasolle, ja ihan elämäni ensimmäiset PicMonkey-kollaasit sain näistä aikaiseksi..se on se oppia ikä kaikki. :) Kiva kuvanmuokkausohjelma, muuten, kannattaa kokeilla!
Mekkonen on ollut kyllä käytössä. Maailman helpoin pese ja pidä-mekko tämä on kyllä!  Ihanaa kun saa tehdä mekkoja. <3 p="">
Ihanaa on myöskin se, että päivissä alkaa olla valoa! Jospa ne talven pimeinä päivinä valmiiksi saadut ompelukset tässä jonakin päivänä saataisiin ikuistettua...nyt kun ei enää voi valon vähyyttä syyttää. :)