vintage-orelma helmaröyhelöllä

Niin se vain on, että jostain kaavasta saattaa tulla semmoinen mielikaava jolla tehdään kaikki mahdolliset jutut. Mekkotehtaan Orelman kanssa minulla on juurikin semmoinen suhde.  Se on helppo ja yksinkertainen kaava, sen muokattavuus on oikea mahdollisuuksien meri ja sitä voi soveltaa joustaville ja joustamattomille kankaille ihan yhtälailla.

(ihan vähän tähän saattaa vaikuttaa se seikka että Orelma oli ensimmäinen kaava johon tartuinMekkotehdas-kirjan saatuani... ja kun olen armotttoman laiska kaavojen piirtäjä niin...mutta olen toki tehnyt Maretinkin (!) ja siihen ei ollenkaan tullut näin lämminhenkistä suhdetta. Tämä Orelma-juttu on ihan kyllä jo ystävyyttä. :))

Tässä kaavassa on yksi ominaisuus josta en oikein tiedä onko se heikkous vai mahdollisuus..nimittäin se että se sama 110-senttinen piirretty kaava sopii aika monen muunkin kokoiselle tyttöselle..mutta olen päättänyt että se on ehdottomasti mahdollisuus. :)

Sain ystävältä aarteen jonka joku toinen oli heittänyt pois. Oikeasti vanhaa mummunmekkokangasta, liukkaahkoa, lähes joustamatonta, tekokuituista. Kaunista ja pirteäkuosista, ihanan  vanhanaikaista! Ruskeaa, joka on jossain vaiheessa ollut ompelusteni pääväri siinä määrin että lapset kyllästyivät.

Kaunokaiselle kolmasluokkaiselle kuitenkin ihana väri!  Tyttönen käyttää tavallisesti 128/ 134 -senttisiä vaatteita mutta tämän 110-senttisen Orelman mitat lisättynä helmaröyhelöllä olivat aivan sopivat juuri nyt. Menee sukkisten kanssa ihan mekkona mutta myös kapeiden housujen kanssa tunikana.  Hihoissa ja pääntiellä kevyesti venytetyt kantit mekkokankaasta.  Sen verran kaavankehittelyä aion seuraavaan Orelmaan harrastaa että yritän hieman pienentää pääntietä. Hieman on isohko, mutta tässä se ei nyt kuitenkaan haittaa.

Kuvat eivät ihan yllä Hovikuvaajatasolle, ja ihan elämäni ensimmäiset PicMonkey-kollaasit sain näistä aikaiseksi..se on se oppia ikä kaikki. :) Kiva kuvanmuokkausohjelma, muuten, kannattaa kokeilla!
Mekkonen on ollut kyllä käytössä. Maailman helpoin pese ja pidä-mekko tämä on kyllä!  Ihanaa kun saa tehdä mekkoja. <3 p="">
Ihanaa on myöskin se, että päivissä alkaa olla valoa! Jospa ne talven pimeinä päivinä valmiiksi saadut ompelukset tässä jonakin päivänä saataisiin ikuistettua...nyt kun ei enää voi valon vähyyttä syyttää. :)