sananlaskujen mahti

Jos joutuu olemaan monta iltaa peräkkäin kotoa pois olisi hyvä olla viksu tullessaan takaisin. Olisi hyvä jos olisi olemassa kotiintulosilmälaput. Semmoiset jotka peittäisivät tiskipöydän kaaoksen ja märät pyykit.
Silmälappujen olisi hyvä peittää myös kaikki älylaitteet jotka ovat menneet kotitöiden ohi.  Mutta ei riitä että olisi silmälaput!! Pitäisi olla myös kotiinpaluukorvatulpat. Niillä välttyisi kuulemasta esimerkiksi juutuubin suoltamaa lapsenvahdin korviketta ja milloin minkäkin liigan tarjoamaa jääkiekkoselostusta.

Viksu jos olisi niin edes kuvittelisi käyttävänsä noita silmälappuja ja korvatulppia.
Viksu ja kiltti jos olisi. Pitäisi olla. Saattaisi olla mukavampaa.

Ei ole hyvä että on niin nopea kiihtyvyys. Kiihtyy kuin vaaka. (Eikä nyt puhuta horoskoopeista.)
Sitten se tulee ulos. Ärsytys, valitus ja motkotus.

Asia saattaa olla oikea mutta tyylilaji väärä.

Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.  

Ja toisaalta...Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

 Ja kaikki katoavat kuin tuhka tuuleen. 

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, totisesti.

Viksua olisi miettiä ensin mitä sanoo, ja sanoa sitten, jos sanoo.

 Ja silloin ei koira perään hauku.

Vaikka on se niinkin että

jonka mesi kielessä sen on myrkky mielessä..

Meitä on moneen junaan , osa jää jo asemalle.

Ja söisi kattikin kaloja vaan ei kastaisi kynsiänsä.

Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.

Miksi sitä ei näe niiden yli? Miksei vain anna olla? Miksei pidä edes joskus suutansa kiinni?

Suu kiinni ei voi sanoa pahasti. 

Vaikeneminen on kultaa.

Joskus elämä hymyilee kuin silakka piimätuopissa.

Onko se muka niin että parempi oma paha kuin toisen hyvä?

Vai niin että mies on työnsä näköinen?

Vai voisiko se olla kuitenki se, että 

auttaisi miestä mäessä eikä mäen alla?

Sananlaskujen mahti on ällistyttävä. Tähän hätään en keksi kuin yhden joka ei pidä paikkaansa.

Lihavat on leppoisia.

Eivät muuten ole.