keskiviikko 4. helmikuuta 2015

sananlaskujen mahti

Jos joutuu olemaan monta iltaa peräkkäin kotoa pois olisi hyvä olla viksu tullessaan takaisin. Olisi hyvä jos olisi olemassa kotiintulosilmälaput. Semmoiset jotka peittäisivät tiskipöydän kaaoksen ja märät pyykit.
Silmälappujen olisi hyvä peittää myös kaikki älylaitteet jotka ovat menneet kotitöiden ohi.  Mutta ei riitä että olisi silmälaput!! Pitäisi olla myös kotiinpaluukorvatulpat. Niillä välttyisi kuulemasta esimerkiksi juutuubin suoltamaa lapsenvahdin korviketta ja milloin minkäkin liigan tarjoamaa jääkiekkoselostusta.

Viksu jos olisi niin edes kuvittelisi käyttävänsä noita silmälappuja ja korvatulppia.
Viksu ja kiltti jos olisi. Pitäisi olla. Saattaisi olla mukavampaa.

Ei ole hyvä että on niin nopea kiihtyvyys. Kiihtyy kuin vaaka. (Eikä nyt puhuta horoskoopeista.)
Sitten se tulee ulos. Ärsytys, valitus ja motkotus.

Asia saattaa olla oikea mutta tyylilaji väärä.

Ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.  
Ja toisaalta...Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
 Ja kaikki katoavat kuin tuhka tuuleen. 
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, totisesti.
Viksua olisi miettiä ensin mitä sanoo, ja sanoa sitten, jos sanoo.
 Ja silloin ei koira perään hauku.
Vaikka on se niinkin että
jonka mesi kielessä sen on myrkky mielessä..
Meitä on moneen junaan , osa jää jo asemalle.
Ja söisi kattikin kaloja vaan ei kastaisi kynsiänsä.
Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.


Miksi sitä ei näe niiden yli? Miksei vain anna olla? Miksei pidä edes joskus suutansa kiinni?

Suu kiinni ei voi sanoa pahasti. 
Vaikeneminen on kultaa.
Joskus elämä hymyilee kuin silakka piimätuopissa.
Onko se muka niin että parempi oma paha kuin toisen hyvä?
Vai niin että mies on työnsä näköinen?
Vai voisiko se olla kuitenki se, että 
auttaisi miestä mäessä eikä mäen alla?

Sananlaskujen mahti on ällistyttävä. Tähän hätään en keksi kuin yhden joka ei pidä paikkaansa.
Lihavat on leppoisia.
Eivät muuten ole.






23 kommenttia:

  1. Tuttua juttua elävästä elämästä. Kun ei ollut mun vuoro, peli oli kesken, en kerennyt. Kerkeäähän tässä, ei ne mihinkään sieltä karkaa...
    Paras lapsen suusta kuultu toteamus kotitöihin toimittavalle isälle: Kyllä laiskakin voi olla väsynyt. Silloin ei vain kykene, ei jaksaa.:)

    Sananlaskuissa on paljon taikaa, hyviä oivalluksia.
    Laita lapsi asialle, mene itse perässä.
    Ja äiti ruukasi sanoa lapsen työstä: kalan perkaa, kaks syö.
    Jos joku juttu oli sinnepäin, hän sanoi:"Menee pojilla housuina!" :)

    Joskus kyllä vaikeneminen on kultaa. Se voi puhutella eniten! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nuo laittamasi sanaparret voisin lisätä tuohon listaani. :) tuo täytyy kyllä muistaa... että laiskakin voi olla väsynyt!

      vaikeneminen on joskus niin vaikeaa. ja joskus jopa liian helppoa. silloin kun ei kukaan tiedä että äitiä oikeasti otti vähän päästä se tiskivuori. kun eivät ne aina oikeasti edes hoksaa.

      joskus onneksi on yllätettykin kotiin palaava. :)

      Poista
  2. Ai että kun tuli hymy huulille :) Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Huh, huijakkaa olipa ajankohtainen postaus tällepäivälle :O Mutta joo, miten saat kuullostamaankin "negatiiviset" asiat niin huvittavalta!. Luulenpa, että illasta tulee paljon parempi mitä päivä ollut, kiitos kirjoituksesi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kylläpä mieltä lämmittää jos jonkun päivä kääntyy paremmaksi näistä jutuista. <3
      mulle käy yleensä niin, että kun alan kirjoittamaan niin homma kääntyy omassa mielessä vähän plussanpuolelle. suuttuneena ei kannata kirjoittaa, silloin tulee vain suttua. :)
      kiitos, Eerika!

      Poista
  4. Uh, ihan kuin minä palaamassa iltavuorista pahimmoilleen lastennukutusaikaan.. auts, kolahti! ;D Myötätunnot täältä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. iltavuorOsta.. nuorimmainen temuaa sylissä aina kun kirjoitan, ja teksti tulee virheitä täyteen.

      Poista
    2. juurikin se hetki. oijoi. siinä on vähän semmoien kriisinpaikka...ensi kerralla yritän muistaa laittaa laukkuun ne silmälaput ja korvatulpat...jospa auttaisi!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. nooo...onko se nyt sitten niin hyvä :) kun tahtoo tulla noita möläytyksiä. jospa sitä joskus oppisi! minä ja muut ;)

      Poista
  6. Nauratti, vaikka niin totta! Ehkä just siksi naurattikin. Itse olen tätä tammikuun opetellut, kun mies jäi kotiin ja itse lähdin töihin. Ja tuosta lihavuusasiasta olen ihan samaa mieltä! :D
    Tämä postaus oli tämän aamun pelastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa jos nauratti! :) nauru kyllä pelastaa monesti päivän. minulla myös opettelua nyt kun teen keikkatöitä, pääasiassa iltavuoroja niin tulee noita kotiintuloja. oijoi. oppia ikä kaikki, sekin sananlasku pitää paikkansa! :)

      Poista
  7. Huippua tekstiä :-)! Ja ah, niin totta! Minunki on kauhian vaikia pitää suuni kiinni samaisessa tilanteessa. Ja miehenpuoli on oppinu sanomaan, että kotona olijaa ei saa arvostella se, joka on (joskus jopa jossain mukavassa) menossa ollu. Minä ainakin yritän monesti olla hiljaa, mutta kyllä lapsille tulee ainaki nalkutettua, jos ei sille puolisolle sitten. Toisaalta jos oikiasti opettelis ajattelemaan,jotta tärkeintä, kun ovat hengissä kaikin ;-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuon myös kirjoitan muistiin...viisas mies sinulla! sitä kun ei tosiaankaan aina tiedä mitä kotona on puuhailtu ja muuta...näkee vain sen mitä ei ole puuhailtu. :)

      Poista
  8. Kolahti myös. Mutta Sari sano oikein, ko osattas ajatella:kaikki vielä hengissä, muulla ei väliä. Ei me äiditkään olla olleskaan korvaamattomia ja vahinkoa ei tuu vaikka asiat oottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei kyllä ollut tarkoitus ketään kolautella. :) ihan itseäni vain...mutta samanlaista elämää sitä näköjään on muillakin! sekin kyllä helpottaa. ei me olla korvaamattomia ollenkaan..ja nimenomaan ne oottaa. eivät karkaa vaikka toivoisi. joskus vain toivoisi että eivät odottaisi aina minua. vaikka eivät ne nyt tietysti ihan aina minua odota, mutta aika usein. pitkä kotiäitiura saatta olla semmoinen juttu että jotkut hommat jäävät itsestäänselvyyksiskis, että kotona "olija" ne tekee. vaikka olisi pois? siinä tahtoo tulla meillä tätä metsään huutelua. aikansa kutakin. eikös sekin ole jonkun sortin sananlasku? :)

      Poista
    2. tulipas siellä kirjoitusvirheitä. :) touhukas poikanen tässä polvella saa aikaan senkin että isot kirjaimet ovat ihan mahdottomuus. :)

      Poista
  9. Niin tuttua, oikeastaan liian tuttua! Niin mukavasti osaat kertoa ärsyttävät asiat, että hymyssä suin alan päivän töihin ♡ -anneena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi että sinä tuttu! <3 onko se sielläkin! ottaa se aikansa että se ärsytys muuttuu mukavaksi jutuksi. ei ihan samanpäivän aikana yleensä saa juttua aikaiseksi. :) tai ei kannata. :)
      terveisiä kaikille, kaikilta!!

      Poista
  10. Heh!Kaikkein eniten minua ottaa aivoon,ku jokkainen puhuu yhtäaikaa ja kaikilla on "hätä". En suunvuoroa saa ja sitten kunsaan, ääni on kova, hui! Niin..onneksi ilimasevat mielipiteensä-me kaikki. Huippu Hanna! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hätä keinot keksii. :D ja taas se niin pitää paikkansa! kotiääni. se se on. kotiäänellä piti soittaa tien hiekoituksesta vastaavalle tässä yhtenä päivänä..onhan se joskus aika äänekästä!!! näin vanhemmiten tahtoo olla monesti aika alhaalla se sietokyvyn raja. Hui!

      Poista
  11. Noita sananlaskuja pitäs enemmänki viljellä,nyky-lapset/ nuoret tahtovat olla "äimän käkenä" niitä kuullessaan :) Vaan eihän oppi ojaan kaada ;)

    VastaaPoista