siivekäs hepo

Miten se tuntuu että nykyisin on aina perjantai?  Toisaalta ihan hyvä ettei tunnu ainaiselta maanantailta, on perjantaissa kuitenkin jotenkin enemmän hohtoa ja fiilistä . Maanantait ovat vähän semmoisia päiviä että pitäisi olla kauhean tehokas.  Tänään perjantaina  olin kuitenkin ekstratehokas!!

Ompelunurkkaukseni ei muistuttanut ihmisasumusta enää lainkaan. Se oli (huomaattehan menneen aikamuodon?) vain kasoja, kasseja, levinneitä kankaita, silppua ja jotain mitä ei voi käsittää. Ihan vähän oli ahdistusta. Tavara-ahdistusta, sotkuahdistusta, aika-ahdistusta ja säilöntäahdistusta. Ei tuntunut olo ollenkaan köyhältä....aijai sitä kamppeen määrää. Siinä järkkäillessä ahdistus alkoi pikkuhiljaa muuttamaan muotoaan... se vaaleni ja haaleni , vaihtoi ihan väriä ja tyylilajia ja muuttui melkein inspiraatioksi! Kyllä nyt kelpaa aloittaa joku ompeluprojekti.

Ei nimittäin puutu kuin aika! Ja sekin on kuulemma järjestelykysymys. 

Mihin se aika oikein karkaa? Meneekö se sinne mihin rahakin, sitäkään kun ei edes kunnolla  huomaa että niin se taas tili tuli, oli ja meni.  Aika karkaa yllättäviin paikkoihin. Se aika josta osan voisin käyttää ompeluun karkaa aika usein peruskotihommiin, tiskiin, pyykkiin, raivaamiseen, ruoanlaittoon. Niitäkin voisi tehokkaammin jakaa.. siinäkin vain tulee joskus väsy, siinä jakamisessa. Ei aina jaksa valvoa ja pyytää, ja kun tahtoo olla että tietyt eivät tartu ja toiset tarttuvat, niin jos on niin että tarttuvaiset vaan on kotosalla (taas) niin ei viitsisisi niitä pyytää. Isossa porukassa on helppo luovia tekemättä.
Joskus se ompeluaika karkaa touhutöppösen jälkiä paikkaillesssa, joskus kuljetuspuuhassa ja joskus ihan vaan  vaikka blogiin, facebookkiin tai whatsappiin. Ja onhan sitä kaikkea elämää. 

Ompelu ja käsityöjutut ovat kyllä minulle niin tarpeellisia. Jotenkin näin vanhemmaksi tullessa tulevat aina vain tarpeellisemmiksi.  

Yksi ompeluharrastuksen hyvistä puolista on että voi ilahduttaa vaikka lapsukaista ompelemalla jotain toiveenmukaista.  Paikallinen ompelija myi varastojaan kohtalaisen edullisesti ja sieltä löysin kotimaista Taitoon collegea. Leikkasin siitä neitokaiselle pitkänmallisen paidan ja pyysin valitsemaan uudesta värityskirjasta jonkun kivan kuvan jonka sitten ajattelin kirjoa vapaaompeleella tilkulle ja ommella tilkun sitten paitaan. Ja niin tehtiin!

Värityskirjan sivusta kopio, se kiinni parilla neulalla kaksinkertaiselle lakanakankaalle, koneeseen vapaaompeluasetukset ja paperin päältä surrutellaan viivaa pitkin noin suurinpiirtein. Sitten repäistään paperi pois, ja vahvistellaan ommelta ompelemalla kuvio muutamaan kertaan. Kiinnitin ommellun tilkun sitten etukappaleelle haluttuun kohtaan ja vielä siis samaa ommelta pitkin, ulkoreunoistaan  noin suunnilleen (ihan kaikkia koukeroita ei tarvitse kiinnitettäessä toistaa)vapaaompeleella pyöritellen. Leikkasin sitten terävillä saksilla lakanakankaan ylimääräiset osat pois siten että sitä jäi kuvion ympärille pieni reuna. Se on pesuissa nyt mukavasti siihen  sitten pehmentynyt. Ja neitokainen oli onnellinen paidastaan. :)

Näköjään noita lankoja voisi tuosta vielä vähän enimpiä saksia...ja kuviin on tullut joku kumma kurttu olkapäälle ja pääntieresorikin näyttää vähän epämääräiseltä..mutta ne ovat nyt sattuneet asettumaan sillätavalla. :)

College on mukavan tuntuista, ja väri näin värisokean vinkkelistä jotain sammalen ja oliivinvihreän välimaastoa. Poikaselle haluaisin tästä tehdä jotain myös, siihen pitäisi myös joku kiva kuva ideoida.

Mitäs sinä ehdottaisit? :)