tiistai 1. marraskuuta 2011

joulun pilkahduksia


Miksei meidän pihallamme voi kasvaa hevoskastanjaa? Joskus vuosia sitten kun asuimme etelässä ihailin aina noita muhkeita puita jotka ovat kauniita aina,ensiksi keväällä  kukkiessaan, pelkästään lehdet ovat uskomattoman hienoja ja isoja ja puhumattakaan niistä kastanjoista...ja nyt tämä hovikuvaajan syyslomareissullaan näppäämä kuva vie minulta melkein yöunet. Ihan kuin mieletön keltainen sade..haluaisin tämmöistä kangasta! Ajatelkaa nyt vaikka sohvatyynyjä--tai mekkoa?

Aika kuluu vinhaa vauhtia ja välillä päivissä on ihan liian vähän tunteja. Vaikka tosin olihan tässä yhtenä yönä jopa yksi ylimääräinen tunti -ja sen seurauksista en tykkää sitten yhtään! Pimeä tulee nyt niin aikaisin että iltapäivä muuttuu liian äkkiä pimeäksi illaksi. Minusta joutaisi romukoppaan koko turhanaikainen kellojenkääntö!Pikkuihmisten vurokausirytmi heittää talviaikaan siirtymisen myötä siten että varsinkin tihulainen nukahtaa klo 19.30 ihan väkisin ja herää klo 22 -valvoo puoleenyöhön ja nousee aamulla  kuuluisaan kukonlaulun aikaan ja se on ihan liian aikaisin tälle kaupunkilaisjuuriselle äiti-ihmiselle vaikka maalla tätä nykyä asutaankin.

Marraskuu on tuonut mukanaan joulunpilkahduksia. Pukinkontti vilahtelee pienten ja isompien puheissa ja kaupoissa alkaa näkyä joulurekvisiittaa...siitä en ole ihan varma onko se nyt niin positiivista...vaikka aika jouluihminen olenkin. Joulusuklaiden ohi kun ei vaan voi kävellä!

Joulu. Miten monelaisia jouluja ihmiset viettävätkään! Miten erilaisia jouluperinteitä eri ovien takaa löytyisi... ja miten erilaisia tilanteita perheessä ja ihmissuhteissa. Omista jouluista mieleenpainuvimpina ovat ehkä ne kaksi joulua jolloin meillä oli ihan pienet vauvat, vuonna 2005  kahden viikon ikäinen ja vuonna 2007 vain viikon vanha nyytti.
Silloin joulussa ei ollut mitään turhaa, oli vain ihmeelllinen pieni ihminen ja kaikki läheiset kotona, vauvan ihastelu ja jouluinen koti.  Silloin oli aavistus siitä oikeasta joulumielestä jolloin ei hössötetä joutavan ja turhan kiireen kanssa, pieni ihminen saneli tahdin ja oikea joulun sanoma tuli erityisen lähelle.

Tiedän että tänä jouluna muutamissa läheisissä kodeissa on erityislaatuinen joulu. Toiseen kotiin odotetaan pientä ihmistä syntyväksi ihan joulun alla, toisessa kodissa vakava sairaus varjostaa joulunviettoa. Niin monenlaisia jouluja, jokaisen kotioven takana erilainen.

Oma kalenterini  on pikkuhiljaa ja salakavalasti täyttynyt  monenmoisista jouluun liittyvistä jutuista. Mukavia, hauskoja, tunnelmallisia,mielenkiintoisia projekteja  ja käsityöpitoisia juttujakin sisältäviä iltoja, mutta myös lähtemisiä, lapsenvahtiongelmia, organisointia ja kotoa poissa olemista.Haasteellista löytää tasapaino kaikkien menemisten ja kotitouhujen välille.

Kotitouhuihin muuten kuuluu ehdottomasti, erottamattomasti ja äänekkäästi Mattilan isännän karjatarhan  kuulumiset.Monenlaiset kotkotukset,kaakatukset ja iiiiihahhaat. Onneksi se Mattilan isäntä kuitenkin muisti mennä ruokkimaan ne eläimensä!


Joulun lähestymisen huomaa myös käsityörintamalla, monissa blogeissakin ompelukset ovat vaihtuneet neuleisiin ja täällä ketunpesässäkin villanyssykät ovat valtaamassa alaa...se on varma joulun lähestymisen merkki. :)  
Ennen huovutusrintamalle pääsyä on kuitenkin päästävä yli tiskipöytäesteestä ja ryömittävä pyykkijuoksuhaudan poikki. Siis varusteet niskaan ja menoksi , ei tästä muuten tule valmista. :) (ihan varma en ole tuleeko valmista koskaan mutta jos nyt ainakin edes puhtaita vaatteita porukalle. :) )

-hanna-

9 kommenttia:

  1. Voin tuntea noiden joulujen ihanuuden, kun taloon tullut vauvat, tämä saa kyyneleet silmiin ja surun/kaipauksen..
    P

    VastaaPoista
  2. 1 joulu muistoissa minullakin,kun saimme pienokaisen heti joulun pyhien jälkeen...Oon viimeiseen asti joulu-ihminen,minusta on ihanaa kietoutua siihen hämärään ja jännittävään olotilaan.Oletko muuten eksynyt jouluisiin blogeihin?

    VastaaPoista
  3. Täälläpäin myös syyhyttää käsitöiden äärelle joulun lähestyessä. Aika ei vain millään meinaa riittää kaikkeen, kun vanhan talon remontti vie paljon aikaa. Käyppä kurkkaamassa meidän pojektia blogissani ;)

    VastaaPoista
  4. osaat kirjottaa aina niin mielenkiintoisesti, että on ilo lukea sun juttuja:) meillä joulunodotus on jo alkanut, ollaan kyllä todellisia jouluihmisiä:) kynttilät palaa joka päivä ja joululaulujakin meidän pikkuihmiset haluavat jo kuunnella. Meillä on haikeutta juuri tämän vuoden joulussa, sillä meille piti syntyä jouluvauva, joka syntyi jo kesällä ja kuoli:( juuri vauvan syntymän ajankohta, joka olisi ollut joulukuussa teki ajatuksissa tästä joulusta erityisen, mutta nyt tulevassa joulussa on varmasti surua kun tulee mieleen se pieni ihmisalku, jota emme saaneet. Pieni vauva olisi tehnyt joulusta aivan erityisen. Nyt sytytämme kynttilän meidän pienelle tyttövauvalle:(

    VastaaPoista
  5. Ihana tuo videonpätkä. :)

    niin... erilaisia jouluja....
    Toiset kaipaavat rauhallista joulua, ja toisilla se on liiankin rauhallista..

    VastaaPoista
  6. Oon ja en oo jouluihminen. Kyllä on kuunneltu jo joululauluja ja semmonen sydän laitettu ikkunaa koristamaan:) Nyt en oikein tiedä, mitä tältä joululta odotan: ainakin sitä vanhaa ja tuttua, turvallista joulumieltä. Joinakin jouluna olen pyyhältänyt töihin, niistäki muistoja.Lasten iloa on mukava seurata-kertakaikkiaan!

    VastaaPoista
  7. P: oi, jotain surua tähän liittyen--voimia päiviisi.

    suvi: meilläkin on yksi joulu vuodelta -96 joka meni jännittäessä tuplavauvoja, päättivät sitten syntyä uudenvuoden aaton aattona..sekin oli semmoinen erilainen joulu. tästä tulevastakin joulusta tulee meille erilainen kuin koskaan ennen, niinkuin tietysti aina, mutta sillä tavalla erilainen että se on ensimmäinen ilman toista mummua.

    kyllä minäkin tunnustaudun jouluihmiseksi....salaisuudet ja kivat kääröt, ajatuksella mietityt ovat niin mukavia. jouluisia blogeja en ole vielä ehtinyt löytämään-annahan vinkkejä meille kaikille jos semmoisia tiedät. :) esmeraldan joulukalenteria odottelen tänäkin vuonna, se oli oikein mukava juttu viime joulun aikaan. :)

    hanna: kynttilöitä täälläkin poltellaan mutta joululaulut eivät vielä soi. :)
    lämpimiä ajatuksia teille sinne...varmasti on haikeaa ajatella pientä.

    mummo: siinäpä se! tasan ei mene joulurauhakaan...omanlaistaan elämää joka talossa. toivottavasti kuitenkin kaikilla ainakin välillä oikea joulutunnelma. :)

    anonyymi: iik, sielläkin on jo niin joulu! meillä ei kyllä koristeita ole vielä edes ajateltu...nyt pyhäinpäiväksi voisi vaikka jotain valosarjaa viritellä johonkin maljakkoon tjms. Töihinkin asti olet ehtinyt...kertakaikkiaan! :)

    VastaaPoista
  8. Nämä Blogilukemiset tuo muistoja vuosien takaa. Tästä tuli mieleen joulu 1976. Joulun alla syntyi pieni tyttö ensimmäinen tyttöni. Sen joulun hän vietti isommassa sairaalassa ja minä kotona. Aivokalvontulehdus oli syynä sairaalaan joutumiseen. Hyvin siitä selvittiin, hän on nyt 7 lapsen äiti. Emme vain sinä jouluna tienneet mitä tulevaisuus tuo. Ihana tuo kirjan lukija, en osannut aikoinani tuota kirjaa noin lukea, kun lapsilleni sitä luin.

    VastaaPoista
  9. hillevi: johonkin katosi sinulle kirjoittamani vastauskommentti...mutta otetaanpa uusiksi. tahtoo nuo pikkusormet olla niin näppäränä tässäkin hommassa kaverina...ehtii painaa milloin mistäkin napista. :) ihana projekti teillä siellä..ihailin kauan sitä uuninluukkua! tulipa siitä hieno kun olit käsitellyt sen. joulu saa tosiaankin aikaan käsityöpuuskan, olisi niin mukava kääriä itsetehtyjä juttuja paketteihin.aika se on kortilla täälläkin...jostain kun saisi sitä tilattua lisää...

    kätsymummu:melkoinen joulu ollut teillä silloin! onneksi kaikki meni hyvin. elämässä on monenlaisia päiviä..kirjan lukija on kyllä niin rakas. :) ja niin innoissaan tuosta kirjasta1 isosta kirjapinosta hakee aian mattilan isännän. :) hauskaa että se oli sinullekin tuttu kirja!

    VastaaPoista