ketunpesässä

Eilen alkoi tuntua pitkästä aikaa siltä että voisi innostua vaikka sämpylänteosta. Tuumasta toimeen ja taikina nousemaan... ja se kyllä sitten nousikin! Pikkulikat tulivat sitten kertomaan (mihin lie äiti oli juuttunut? ) että taikina on tullut ihan pöydälle asti.

Jotenkin tuommoinen arkinen juttu, se että sai tartuttua leipomishommaan piristi mieltä ja antoi uskoa siihen että kyllä tämä tästä..arjen puuhat ne kuitenkin pitävät koossa vaikeinakin aikoina.

Päätoimisen prinsessan kummitäti täytti eilen vuosia ja tytöt innostuivat piirtelemään ja maalaamaan kortteja. Ihanaa kun lapset niin tosissaan keskittyvät puuhiinsa. :)

Kruunu on muuten ihan itse tehty! Pahvipala, erikeeperiä , kuumaliimapistooli, kangastilkkuja pitsinpätkiä, nauhaa ja kimaltavia nappeja.

Kummitäti sai illalla ovensuussa pyörähtäessään antaumuksella toteutetut kuvat prinsessahuoneesta peilipöytineen ja kattokruunuineen, muotokuvan ja maisemataulun. :)

Illalla sain vieraita. Vieläkin ihan sanattomana tuomisistanne...Nuo ystävät olivat ajatellet arjessa selviämistä surun keskellä ja toivat valmiita ruokia, leipomuksia ja muuta käytännöllistä apua. Niiden mukana tulleet lämpimät ajatukset ihan itkettävät. Kiitos.

-hanna-