täysi päivä

Tässä neitokainen joka oppi jokin viikko sitten viisomaan sormella ja on siitä asti kulkenut etusormi pystyssä. :)

Monenmoista olemista on mahtunut tähänkin päivään. Aamu alkoi tehokkaasti kuljetuspalveluyrityksen leivissä , jatkui ruokahuollon merkeissä ja jokseenkin joustavasti muuttui puhtaanapitopuolelle.

Pesulapalvelun pyörittämisessä vierähti tovi, tiskin kanssa askaroidessa toinen tovi ja sitä rataa.

Väliajat tuli juostua täystuhon perässä, luettua (vähän salaa) romaania... ja jopa ommeltua.Puhumattakaan näistä valtakunnansovittelijan, terveydenhoitajan ja vääpelin hommista.

Että onkos tuo nyt sitten kumma jos vähän uuvuttaa? Kukas se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse? :)

aikamoisia monialaosaajia me äidit :)

Ompeluosastolla vuorossa tummasävyiset kankaat...kolmelle pienimmälle olen ompelemassa hautajaismekkoja. Toisaalta raskasta, toisaalta niin terapeuttista tässä tilanteessa. Jotenkin ompelen noihin mekkoihin tätä surutyötä... muistoja äidin nappilaatikoista,nauhoja vuosien takaa ja perittyjä pitsejä.

Välillä on ollut tosi raskaita päiviä. Välillä tämä arkinen touhu vie ajatukset kauemmaksi tapahtuneesta mutta monesti illalla talon hiljentyessä suru ja ikävä tulee niin lähelle.

Viime kesänä samassa tilanteessa pienimmäinen oli muutaman kuukauden ikäinen sylissä hoidettava nyytti. Nyytistä sai hirveästi voimaa. Niin nytkin <3

Nyt tuo nyytti on touhukas tepsuttelija, täystuho joka tyhjentää kirjahyllyn viisi kertaa päivässä,kantaa makaroni- ja nuudelipussit alakaapista pyykkikoneeseen ja huutelee yläkertaan vieviltä portailta kolmannelta portaalta äitiä apuun. :)

Täystuho on myös pikkuinen pellenpoikanen joka mielellään esittelee kaikille kiinnostuneille koko repertuaarinsa. Ja mikäs on esitellessä tämmöiselle yleisölle joka koko ajan nauraa ja ihailee ylikaiken pikkutiitiäisen temppuja, vaikkeivat ne olisi silmänräpsäytyksiä kummempia. :)

Nyt otan tuon ihanan ja rasittavan pellenpoikasen kainaloon ja koetan saada unten maille meidät molemmat. :)

_hanna-