pitkä viikonloppu

Niin se vain mennä hurahti tuo pitkäksi luulemani viikonloppu. Etukäteisajatuksissa viiden päivän vapaa kuulostaa aika juhlavalta mutta en kyllä oikein kunnolla edes huomannut missä ne päivät kuluivat...

Kävimme kuitenkin pikaisen reissun mummulan maisemissa. Oli mukavaa nähdä sukulaisia, lapset nauttivat serkkujen seurasta ja kyllähän se vaihtelu noin yleensäkin virkistää. :)

kuvassa pienelle, uudelle poikaserkulle ommeltu tuliaispaita. :)

Näihin mummolamatkoihin on vain tullut viime kesän jälkeen erilaisia piirteitä. Nyt niihin kuuluvat myös käynnit rakkaan äidin luona palvelutalossa, oppimassa elämää...Nuo käynnit ovat niin tunnepitoinen sekoitus hyvää oloa siitä että siellä on kaikki hyvin, viihtyisää ja mukavia ihmisiä ympärillä.Kuitenkin siihen hyvään mieleen sekoittuu haikeaa kaipausta siitä että oma rakas ihminen on ikäänkuin liukumassa pois tästä päivästä ja unohduksen sumun taakse kätkeytyy niin iso osa elämää.

Hautausmaalla käynnit ovat tulleet nyt osaksi mummolareissuja. Täällä kotona kun katsoo isän kuvaa kehyksissä hyllyllä , ikävä pysyy jotenkin hallinnassa ja on helpommin käsiteltävää. Hautakiveen kaiverretut kirjaimet ja kynttilöiden valo tuovat sen taas niin lähelle ja todeksi.

Suru vaatii aikansa.Ja pikkuhiljaa sen tilalle tulevat onnellisten päivien muistot.

Itsenäisyyspäivänä hautausmaalla oli juhlava valaistus-sodassa kaatuneiden haudoilla oli kynttilämeri, ja ison muistomerkin vieressä sotilaspukuinen kunniavartio. Isän hautakivessä on myös sotaveteraanitunnus. Isä ei halunnut puhua sotamuistoistaan. Jotenkin se tunnus ja sen tarkoitus, merkitys oikein konkretisoitui minulle siinä hautakivessä.

tulipas pitkä kirjoitus. ja ihan aiotun aiheen vierestä(alunperin tämän oli tarkoitus kait olla jonkunsortin käsityöblogi) mutta ehkä sallitaan tämmöinen poikkeus. :)

Ompelu-uutisista väliaikatietoja: tokaluokkalaisen juhlavaatteeista uupuu paita...ja pienimmän mekkosesta pari nappia. :) odotellaan edelleen hyviä kuvausilmoja.

-hanna-