ihmettelyä

Enemmän kuin hämmästyneenä olen seurannut yhdessä kivassa blogissa  olevaa keskustelua kommenttien tyylistä, kritiikistä ja muusta blogikommentointiin liittyvästä. Tuon blogin kirjoittaja kirjoittaa minusta oikein mukavasti, nasevasti ja hauskastikin omasta perheestään, jakaa meidän lukijoiden iloksi huippuja ideoita ja kuvia remonttitouhuistaan ja muutenkin saan sieltä aina hyvän fiiliksen kun käyn lukemassa. Joku kommentoija on kuitenkin kirjoitellut arvostelevia kommentteja ei niinkään sisutamisesta, remontoinnista yms vaan siitä että miten kirjoittaja viitsii levittää elämänsä näin julkisesti yms.... !

Pistipä miettimään.Kyllähän varmaan jokainen joka pitää blogia miettii välillä minkäverran "esittelee" kotiaan ja perhettään,mitä kertoo itsestään ja elämästään, mitä haluaa kertoa omista arvoistaan ja mielipiteistään.

Eräs ystävä kysyi minulta kerran että miksi ihmeessä pidät blogia? Jäin silloin miettimään että niin, miksi? Ajattelin että tämä on yhdenlainen päiväkirja, talletan tänne tunnelmia ja tapahtumia, kerron omasta harrastuksestani ja kirjoitan juttuja, koska pidän siitä.Se mikä tekee tästä blogiharrastuksesta mielestäni aivan erityisen on kommentointi ja vuorovaikutus. Sitä ei olisi jos kirjoittaisin tätä vihkoon tai paperille....tämä nettijuttu sosiaalistaa välillä yksinäistäkin kotiäidin työtä.

Se mitä minusta ja peheestäni lukee tässä blogissa on vain pintaraapaisu elämästämme. Se mitä kirjoitan, ja mikä mielikuva teksteistä minusta välittyy on kuitenkin vain pieni osa minua.. Mutta kyllähän te sen tiesittekin. :)

Kommentointi on bloggaamisen suola ja sokeri. en usko, että kukaan bloggaa pelkästään  kiitosten ja kehujen toivossa omia tuotoksiaan olivat ne sitten ompelun, leivonnan  tai sisustamisen saralla. Kun itse iloitsee aikaansaannoksistaan, niin todenäköisesti samanhenkiset lukijatkin pitävät niistä, kertovat sen jos haluavat ja jos eivät pidä, ehkä eivät kerro. kirjoittavat sitten jotain muuta. Miksi  itsekkyyden, sanon-jos-minua-huvittaa-kulttuurin,ja ilkeilyn pitääkin rantautua mukavaan harrastukseen? Onko pakko seurata semmoista blogia jonka kirjoittajan tyylistä ei pidä?

Tällä kaikella vuodatuksella en  nyt tarkoita sitä että teidän pitäisi kauheasti  miettiä mitä tänne kirjoittelette. :)
Kunhan vain pohdiskelen tätä bloggaamisen syvintä olemusta...Koen että olen saanut tästä blogitouhusta väriä elämään, uusia kivoja ystäviä ja rohkaisua ja kannustusta harmaina päivinä. Toivon myös että te entiseen tapaan kehotatte jättämään lattiat pesemättä, unohtamaan stressit ja muut harmit ja annatte vinkkejä ompelujutuissa ja jaatte perheyrityksen pyörittämisestä koituvia juttuja. :)

Harmittaa tuon mukavan blogin kirjoittajan puolesta.

-hanna-