perjantai 8. heinäkuuta 2011

sielunmaisemaa

Meillä jokaisella on varmasti jokin maisema jonka näkeminen ja kokeminen elähdyttää sielua ja saa aikaan mielihyvän kokemuksia. Jollakulla  se voi olla perisuomalainen järvimaisema,maalaisympäristö kukkivine niittyineen ja lehmineen,  jollekin toiselle ovat tärkeitä  Lapin tunturit tai kuohuvat kosket, joku nauttii vanhan oikean metsän tunnelmasta ja tuoksuista, joku puolestaan kokee elävänsä eniten ehkä keskieurooppalaisen suurkaupungin sydämessä ja sykkeessä.

Sielunmaisema muodostuu varmaan meihin jo varhain...tai jonkin voimakkaan kokemuksen aikaansaannoksena. Siihen vaikuttavat ehkäpä myös kiinnostuksen kohteet, harrastuneisuus ja kenties koulutus ja työ.

Minun maisemaani ja elämääni kuuluu oleellisesti yksi elementti-meri. Ilman sitä en osaisi elää...en voisi kuvitella asuvani sisämaassa! On tärkeää että välillä pääsee näkemään aavaa rannatonta  merta ja ihailemaan meren monimuotoisia kasvoja. Kirkkaat aurinkoiset päivät ja kimmeltävät läikät laineilla, sade- ja myrskypilvien tummentama veden pinta, iltarusko ja aaltojen ääni. Meren tuoksukin on tärkeä-se tuo mieleen muistoja lapsuuden leikeistä,kalareissuista ja ajasta jolloin kaikki olivat vielä läsnä.

 
Minun sielunmaisemassani meren lisäksi  tärkeitä ovat  kivet ja rantakalliot. Kallion pinta, auringon kuumaksi lämmittämä sileä tuntu  jalkapohjan alla, ilta-auringon satumaisiksi ja kultaisiksi  värjäämät lohkareet  ja pieni, pyöreä sora jota meri huuhtoo kulkiessaan.  Ja se lähes valkoinen hieno hiekka..jota lapsi  leikkiessään sirotteli kakkujensa päälle koristeeksi. :)




Meri, tai se sielunmaisema, sinne pitää päästä silloin kun elämässä on vaikeaa, murhetta, menetyksiä tai arkisempia huolia. Sen suuruudessa ja voimassa on jotain joka rauhoittaa mieltä ja saa joskus suhteettoman suuriksi kasvaneet taakat palautumaan oikeaan kokoonsa. Merenrantaan on mukava mennä myös silloin kun on uupunut ääniin ja kiireeseen, sen desibelit eivät milloinkaan ylitä kipurajaa ja liike-energiakin on pelkästään rauhoittavaa. Ainakin rannalta katsottuna. :)

Merellä on myös virkistävä vaikutus-kaikista parhaimmat kesämuistot niin minulla kuin lapsillakin ovat uintireissuista merenrantaan, viileästä ja raikkaasta vedestä ja avarasta taivaanrannasta. Meillä jonkinkokoiseksi kiistakapulaksi onkin muodostunut se seikka että äiti ui (= vie lapsensakin uimaan) vain meressä (tai suhteellisen suurissa järvissä ja virtaavissa joissa) eikä innostu sorakuopista ja muista mutakoista. :)

Voikohan sielunmaisema periytyä?  Ihan geeneihin asti en usko mutta ehkäpä näillä kuuluisilla asenteiden muokkaus- ja aivopesumenetelmillä, sekä tallettamalla lastenkin kokemusmaailmaan meren läheisyys. :)

Ylläolevat kuvat otettiin viime tiistaina,viimeisenä iltana ennen kuin perheen kesähelsinkiläinen  uusine hienoine kameroineen  :) lähti takaisin työmaalleen. Rippikoulun käyneet nuoret miehet halusivat ottaa mahdolliset kiitoskuvansa meren rannassa. Jotain omasta sielunmaisemastani on ehkä periytymässä jälkipolville. :)


-hanna-

14 kommenttia:

  1. Näitä on ihana lukea kun itsellä ei mene
    ihan hyvin, kuin ain vaan vähän alakanttiin...:(...

    VastaaPoista
  2. mun sielunmaisemanikin oli joskus meri ja kalliot meren äärellä:)kaipuu meren äärelle on toisinaan kova:)
    onneksi täällä sisä-maassa on vaihto-ehtoja,luonto ja sen monipuolisuus...mäkiset maastot,siintävät järvet ja kukkivat pellon pientareet..kuva-blogissani niitä kuvia löytyy vaikka kuinka paljon;)

    VastaaPoista
  3. Minun maisemani on istua rannassa hiljaa yksikseen tai metelin keskellä ja kasvaa lähellä metsää. " Pieneksi tunnen itseni, vielä pienemmäksi kuin tuo vastasyntynyt" Eilenkin istahin hyvän ystävän kanssa rannalle ja puhuttiin vähän ja katsottin vettä ja taivasta...Saan olla kiitollinen..t.pirta Hyvä rippikuva pojat!:)

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia, suorastaan sielua liikauttavia! Minun sielunmaisemaani kuuluu ehdottomasti vihreys, lisukkeena vähän jotain vanhaa aitankulmaa, kuusia, ehdottomasti kuusia ja virtaava joki (tai sen ääni, mun sielullani kun on korvatkin näemmä :)))). Vähän kuin meidän pihassa, joskus, on häive siitä ihanuudesta. Ja se riittää.

    Kuplabubla

    VastaaPoista
  5. kaarteenmumma: voi, toivottavasti asiat selviävät...

    suvi: sielunmaisemaa voi siis vaihtaa :) ja hyvä niin :) onhan sisämaassa luonto kaunista! yksistään kauneudessa ei ole se sielunmaiseman merkitys-ehkä siihen vaikuttavat myös ne juuret. :) pitääpä taas käydä siellä blogissasi katsomassa :)

    pirta: metsä on myös tärkeä..ja puut yleensäkin, minullekin. niissä on aikaperspektiiviä tähän elämään-niistä huomaa ajan kulun.
    kuulostaa hyvälle sinun eilinen iltasi-ystävän kanssa taitavat kaikki maisemat muuttua sielnmaisemiksi! :)

    kupla: aika mukavalta näyttää sinunkin sielunmaisemasi! :) se vanha aitankulma ilmestyi heti tuohon sielunsilmien eteen kuusineen kaikkineen. :) ja hyvä huomio: sielunkorvat :D

    löytyyhän niitä sielunmaisemia. :)

    VastaaPoista
  6. Nämä kuvat saavat kaipaamaan merta ja niitä lapsuuden leppeitä kesäpäiviä. Kaunista!

    Piia

    VastaaPoista
  7. Olipa inspiroiva kirjoitus - nyt tekee mieli vastata ihan neljän lainarunon voimalla.

    Ei ole Meren voittanutta ei, mutta Keväällä ja Taivaalla löytyy vahvat vastineet meikäläisen mielen sopukoissa. Näinikkään:

    KEVÄT
    Räntäseula seudun päällä,
    saappaan alla lotinaa,
    lantajuova järven jäällä -
    kesä tulee, ihanaa!
    (Lauri Viita)

    ONNI
    Kevät on uurtanut kapean kehän
    ruskean koivun juureen.
    Kevät on uurtanut kapean kehän
    sieluni talveen suureen.

    Aurinko paistaa kapeaan kehään
    holveista huiman sinen.
    Maailma mahtuu kapeaan kehään
    aava ja ihmeellinen.
    (Aila Meriluoto)

    Ja taivas meni edelläni minne meninkään,
    ylitse vuoren sinisen ja kanervain,
    ja vielä siitä mistä vesi alkoi taivas edelläni meni,
    ja kun vihdoin taakse katsoin
    taivasta jäi vielä taaksekin,
    aika paljon taaksenikin taivasta jäi vielä.
    (Viljo Kajava)

    Niin pienet, niin pienet on piirit maan,
    mut taivas on suuri ja laaja
    ja taivas on kuultava korkeuttaan
    ja taivas on tähtinen, taaja.
    Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
    on jokaisella se sielussaan,
    ja taivas on rauha täytetyn työn.
    Se estävi aavehet yön.
    (Eino Leino @ Hymyilevä Apollo)

    Alussa oli Sana <3

    VastaaPoista
  8. Ihania kuvia!

    Meren tuoksu on ihana, samoin lokkien kirkuna on kaunis ääni. Olen kasvanut kaukana merestä, mutta mereen liittyvät asiat viehättävät silti. Meri on rosoisen romanttinen.

    Luulen, että sielunmaisemani on iltausvaan verhoutuva kesäinen niitty ja maisemassa nököttävä harmaa sauna. Tämä maisema liittyy ilmiselvästi lapsuuden kesäkokemuksiini.

    Ps. tämän selostuksesi myötä ymmärrän taas enemmän sitä teidän ihastuttavaa hääkuvaa. :)

    VastaaPoista
  9. Piia: <3

    kummitäti:kiitos runoista, tuo Viljo Kajavan runo oli uusi, muut tuttuja tunnelmia. :) Meidän Liisa-äiti oli oikea kävelevä runokirja...aina löytyi , tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva ja sopimaton runonpätkä. Hymyilevää Apolloa muistan kuulleeni tuon tuostakin. :)

    jonkunlainen sielunmaisema minulla on myös runoissa, ehkäpä sekin on perityvää tai ainakin suvussa kulkevaa sorttia? :)

    maria: kiitos :)
    tuon sinun sielunmaisemasi saan silmieni eteen ihan helposti...:) kaunista, tunnelmallista.

    lokkien kirkuna on ääni johon minulla liittyy niin paljon muistoja...se on kesän ääni parhaimmillaan, lapsena seurailtiin niiden elämää oikein ajan kanssa, niillä on ihmeelliset yhdyskuntasysteemit ja ne pitävät huolta toisistaan! ja kuulin jokin aika sitten että ne saattavat elää uskomattoman vanhoiksi-jopa 30 vuotta.

    hääkuva :) ja sen ottaminen tuolla meren rannassa oli kyllä ihan tietoinen valinta :)

    VastaaPoista
  10. mielikuva = kielikuva :)

    VastaaPoista
  11. tulipa mieleeni kesä 1990-luvun alussa ja Viljo Kajava,jota sain henkilökohtaisesti "hoitaa":)Runot ovat lähellä sydäntäni...(ja piilossa niitä omiakin tekeleitä)

    VastaaPoista
  12. suvi: näin pieni on näköjään maailma :)Kajavan runot ovat hienoja! joitakin niistä löytyy minunkin suosikkilistaltani... ja äläpäs pidä piilossa niitä omia tekeleitäsi-ei muuta kuin esiin vain :)

    VastaaPoista
  13. Ihania kuvia ja kauniita kirjotuksia. Hieno kuva pojista, "peilikuva" voisi olla melkeinpä otsikkona.:):)
    Mukavia hetkiä sinne! Kiitos ahkerasta, suloisesta tytöstä, jota saamme lainata!!
    kaisa

    VastaaPoista
  14. kaisa: kiitos :) kyllähän ne aika samannäköiset ovat nuo tuplapojat. :)
    kiitos itsellenne, on niin mukava kun tyttömme on siellä niin tallessa. :)

    VastaaPoista