tiistai 9. elokuuta 2011

jälkiruokaa

Ompelukoneiden ja muiden asiaankuuluvien vermeiden kokoontumisajoista on nyt kulunut muutama päivä---olihan se mieletön maraton! Ja ihan siellä sulassa sovussa vuosimallit, merkit,(sylinteritilavuudet )ja tehot pörisivät ja pärisivät ja jostain kuului ronksutusta ja jostain vikinää...tuulettimen hihna kenties?(kun tuli välillä vähän liian kanssa tuuleteltua)  Onneksi lisähappi kuitenkin järjestyi napista painamalla. :)

Alkuun näytti siltä että mistään ei saa otetta, ajatukset harhailivat kankaissa ja langoissa, pitseissä(värjätyissä) ja tilkuissa. Liekö tapahtunut se kuuluisa kaavoihin kangistuminen? Opettajan kehotuksesta kuitenkin tehtiin olomme kotoisaksi (= leviteltiin hartaudella liitostellut kankaanpalaset pöydille ja lattioille) ja siitähän se alkoi sitten rullaamaan. :)

Hauska oli seurata kuinka pikkuhiljaa innostus ja inspiraatio valtasivat koko tilan...saumurien ja ompelukoneiden surinaan ja säksätykseen sekoittuivat saksien (huom. vastateroitettujen!) suihkina ja silitysraudan sihinät -ja kaiken yli kuului yksi ääni, selkeästi tunnistettava,  joka varmasti oli inspiraation kihinä. :)
Mielenkiintoinen äänimaailma-johon lisätään vielä iloiset , hersyvät naurut ja onnistumisen kokemuksen  huudahdukset , sekä ideoiden tuottamisen ja jakamisen pulppuava solina. :)


Jonkun verran äänimaailmaan kuului myös  ärsyyntynyttä puhinaa, sillä kun on ommellut työläät ja vaivalloiset poimutukset ja laskokset, selviytynyt niistä ihan kunnialla, huolitellut kappaleiden sivusaumat  ja sitten huomaakin ommelleensa piiiitkät sivusaumat yhteen oikein siististi ja tarkasti siten että alalankana on ollut kumilanka...niin silloin kuuluu huokaisuja ja puhinaa. hooh.


Ompelemisessa on tiettyjä lainalaisuuksia jotka näyttävät käyvän toteen riippumatta ajasta tai paikasta (ehkä vähän kellonajasta ) sillä niin kurssilla kuin kotonakin surruutellessa
                              - alalanka loppuu aina väärässä paikassa
                              - naapuripöydässä on aina kivemmat kankaat
                              - mukaanotettu vetoketju ei ole niin hyvänvärinen kuin se joka jäi kotiin
                              - se kaavalehti jossa yhtäkkiä on se kaikkein inspiroivin malli on joko kokonaan kotona                    
                                 tai sitä puuttuu kaava-arkki...ja
                              - ratkoja on aina hukassa.

Jonkun verran pohdittiin turhan ja tarpeellisen ompelun välistä problematiikkaa...tarviiko tyttölapsi kuinka monta mekkoa? Todettiin että tarvii. Ja piste. Yläkaappiin voi ommella kaikenlaista ja alakaappiinkin, jos haluaa(tai mahtuu). Ja että onko hifistelyä pähkäillä napinompelulangan väriä....tai miten toisen romu on toisen aarre? Ja miten kirpputoreilla kohtaavatkaan mielenkiintoisella tavalla kysynnän ja tarjonnan lait- toinen kärsii tavaraähkystä(myyjä) ja toinen hamsteroi(ostaja) ...tai entä jos innostuu keräilemään kankaan hulpioreunoja? (muut menettelevät, mutta jos alan keräilemään hulpioita niin huomauttakaa!)

Silkkiperhosen toukan kova kohtalo mietitytti myös ,(huomatkaa, että vakavistakin asioista puhuttiin!)miten ihmeellinen juttu, että tuosta pienestä kotelosta tulee tuhansia metrejä silkkilankaa..käsittämätöntä. Käsityö-kurssilla kun oltiin niin tutusttiin myös uusiin tekniikoihin-aurinkovärjäystä tehtiin puolenyön aikaan ikkunattomassa ullakkotilassa ja hyvä tuli! Sen täytyy johtua kyllä opettajasta. :) Valokuvien siirtoa kankaalle voi myös pitää jonkunlaisena hokkuspokkus-juttuna..lakat ja kynttilät jne. Ehkä joskus kokeilen itseksenikin. :)

Kadonneiden avaimien ja puhelimien etsintä oli sopivaa taukojumppaa. Pysyivät nivelet notkeina ja lihakset sopivasti vertyivät kun välillä kaiveltiin laukkuja ja taskuja, vaunuja ja peitonmutkia. :)  Matkalaukkujen uumeniin katosi myös oleellisen värinen resoripalanen joka löytyi vasta kotona...:)
Katosivathan pakkauksista  kuitenkin myös kangaspalat ja tilkut-muuttuivat  vaatteiksi ja muiksi tarpeellisiksi. Sauma saumalta valmistuivat takit ja haalarit, mekot ja hamoset, laukut ja lippikset. :)

Alkuun ilmassa lenteli ajatuksia  siitä miten olisi ihanaa olla koko viikon kestävällä ompelukurssilla! Ommella, ommella, ja ommella. Lauantaina alkoi jo yhdellä ja toisella ompelijalla tuntua olkapäissä ja pakaralihaksissa...ja ainakaan tuolla tehokkuudella ei voisi jaksaa koko viikkoa! Jotain tehoista kertonee että tuntia ennen kurssin päättymistä ompelukoneen näyttöön ilmestyi teksti: "Päämoottori ylikuumentunut, odota hetki." :D On se vaan hyvä tämä nykyajan teknologia! Eipä sitä itse olisi osannut sen paremmin sanoa. :D

Kurssin lähetessä loppuaan istuimme aulassa ihailemassa näyttelyä ja suunnittelemassa uusia kursseja. Pikkuhiljaa alkoi yhden jos toisenkin kurssilaisen mieli palailla koteihin, pienten ja suurempien ihanien ja symppisten ;)  luokse. Kurssi oli täyttänyt tehtävänsä-katkaissut arjen, antanut mahdollisuuden tehdä jotain ihan itse, toteuttaa luovuuttaan ja ideoitaan hyvissä työtiloissa.

Mielettömän kauniita, persoonallisia ja omannäköisiä töitä,oman harrastuksen parissa vietettyä laatuaikaa,  uuden opettelemista ja onnistumisen kokemuksia.Ideoiden ja vinkkien  jakamista,raikkaita järvenrantalenkkejä,päiväunia,  valmista ruokapöytää ilman tiskivuoroja.  Juuri sitä tiettyä pikkuihmistä varten rakkaudella ajateltuja ja tehtyjä juttuja .Unohtamatta elämäntarinoiden ja -polkujen kuulemista ja  vierellä kulkemista.

Lisäilkää jälkiruokaan omat mausteenne, kirpeät, makeat, tuliset ja lempeät. :)


-hanna-





                           


13 kommenttia:

  1. Siis ihan kaiken paras oli tuo päämoottorin ylikuumeneminen. Tuota en ollukaan kuullu, kyllä
    sulla on turhan viisas kone :)
    Tuo oli kyllä just hyvän mittanen kurssi. Tänään piti käyä jo kangaskaupassa ostaan resoria että pääsee jatkaan kesken jääneitä ompeluksia. Kunnes ensin löysin käsilaukkuni (ja siellä olleen lompakon). Eivät olleet tällä kertaa edes kotona :|

    VastaaPoista
  2. kata: en nyt tiedä onko turhan viisas-mutta tietää näköjään käyttäjänsä rajat :D vai on sitä jo ehditty kangaskauppaan!täällä ei vielä ole edes kaikkia nyssäköitä purettu....

    VastaaPoista
  3. Olipa vauhdikas ralli ja varikollakin tuntui tapahtuvan yhtä jos toistakin :) Kyllä se niin on että vaihtelu virnistää!

    VastaaPoista
  4. Naurattaa! Ei mittään lisättävää. Maistui ja jäi pitkään maistuva hyvä jälkimaku! Kiitosta! Pirta kaaoksen keskeltä, remppa huushollissa jatkuu :D

    VastaaPoista
  5. huh,huh..melkoista meininkiä siellä:)Ihan ois pitäny olla kärpäsenä katossa,kuhina ollu aikamoinen!eikös jumppa-tuokio ois hyvä välillä pitää;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos Hanna!! :)
    Naurattaa... ai tuommostako teillä oli alakerrassa.. ;)
    Mielenkiintonen aurinkovärjäys.. :)
    Kiitos jälkiruuasta..
    Olisko seuraavaksi pienten välipalojen aika?

    VastaaPoista
  7. Hanna,miten olis kuvapläjäys omista ompeluksiustasi kurssilla ??Kiinnostais!!

    VastaaPoista
  8. Ihana raportti, sinussa on kyllä journalistin vikaa:) Tekis mieli tulla seuraavalle kurssille mukaan, niin mukavasti siitä kirjoitit.
    Halaus.

    VastaaPoista
  9. kummitäti: varsinainen formulakisa! :)ja tosi on, virnistys on vieläkin päällä :)

    pirta: makua sopivasti, hyvä! :) remppaintoa sinne... :)

    suvi:mehän pidettiin niitä jumppatuokioita :) kun etsittiin avaimia yms, tai kaiveltiin kontillamme kangaspakaaseja. :) varmasti olisi ollut kärpäsellä hauskat oltavat :)

    mummo:meillä oli monenmoista alakerrassa, taisi olla teillä yläkerrassakin :D
    minustakin aurinkovärjäys oli jännää-jätettiin yöksi pimeään kopperoon :D ja hups vain tuli hyvät kuvat :)
    pitääpä suunnitella niitä välipaloja. :)

    tinttara: aion kyllä esitellä ;) ne, mutta siellä ottamani kuvat olivat niin suttuisia että pitää jonakin päivänä kuvata ne uusiksi-ja ihan mallien päällä. otetaanpa ruokalistalle :D

    Milli: kiitos! journalisti kuulostaa tosi hienolta :D
    mukavaa jos kurssin tunnelma välittyi kirjoituksesta, siellä virkistyi kyllä keho ja mieli. :) lämmin halaus sinnekin :)

    VastaaPoista
  10. Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi ;). Ja Hanna, minähän sanoin myös, että sulla on kirjailijan lahjoja, kuten Millikin asiasta huomautti :). Että alahan ihmeessä suunnitella jotain uraa tästä :). Tai meneekö siitä lie sitten maku, jos sitä palkan edestä tekee, tiä häntä...

    Tänään lähti eskarilainen reippaasti eskariin ite tehty tunikamekkonen päällä, punavalkoista pallokangasta ja sitä iki-ihanaa punahilkka-kangasta... Ja takki on ollut jo ahkerassa käytössä pohjoisen reissulla. Nyt menee ehkä tovi, ennen kuin taas ehtii uutta ompelemaan...

    VastaaPoista
  11. anonyymi-Alma: hienoa että jaat kokemukset :) ja minusta kyllä tuntuu ettäkirjailijat on erikseen...:) ja luulen että palkanmaksajaa voisi olla aikas vaikea löytää :D

    ihana punahilkka. :) minulla on pihakärpäsen purema ja se jonkin verran hidastaa ompelukuvioita kun on vain ne vaivaiset 24 h vuorokaudessa. :)mutta sadepäiviä odotellessa! :) sitten ommellaan!

    VastaaPoista
  12. Voi veikkoset, teillä on ollut mahtava kurssi! Työt olivat toinen toistaan hienompia, minuakin kiinnostaisi nähdä vielä kuvia sinun ompeluksistasi?

    VastaaPoista
  13. AnniP: pitääpä laitella niistä kuvia kunhan saan ne kuvattua uusiksi ...kurssilla otetut kuvat olivat niin huonoja ja harmaita että en viitsi niitä laittaa. pidän mielessä :)

    VastaaPoista