torstai 15. syyskuuta 2011

kun hätä on suurin

Muutamana päivänä elämä ketunpesässä on ollut varsin vessapitoista. talon toinen pytty on tullut tiensä päähän ja on täten ollut käyttökiellossa.Tämä on luonnollisesti lisännyt ainoan käyttökuntoisen WC:n käyttöastetta. Toinen merkittävästi vessan tienoon ruuhkaa lisännyt seikka johtuu käyttäjäkunnan nuorimmasta osakkaasta. Hän on nimittäin oivaltanut sen mieltäylentävän seikan että saa jo ihan itse vessan oven auki,perässään kiinni ihan lukkoon asti ja toisinaan ihan itse aukikin. toisinaan ei. yhtenä päivänä siis ei.

kuljetuspalvelu oli juuri lähdössä viikottaiselle tiistaikierrokselleen ja oli jättämässä vastuun valmistumassa olevasta ruuasta ja kotiinjäävistä pirpanoista isosiskolle kun eräs seikka kiinnitti kuljetuspäällikön huomion....nimittäin missä mahtoi olla ihanakamala tirriäinen...nooo, vessassa tietysti, lukkojen takana. lukkojen takana kävi mielenkiintoinen loiske ja lorina, monenlainen kolina ja taisi kuulua hiuskiinnepullon suhauskin....huh sentään. kuljetuspalveluvastaava teki pikaisen analyysin tilanteesta ja totesi että aikataulu pettää joka tapauksessa, joten moottorisahaa ei kannata ajatella, eikä palokuntaa. poliisille tuli soitettua, mutta se oli ihan henkistä laatua oleva virka-apupyyntö.

kyseistä vessanovea on jonkun kerran aikaisemminkin aukaistu ulkoapäin vastaavassa tilanteessa ja se seikka ei mitenkään helpottanut tätä ko. tehtävää-lukon keskellä oleva ruuvi oli pyöristynyt  mahdottomaksi aukaista millään asiamukaisella työkalulla. Kokeiltiin koko valikoima ruuvimeisseleitä, haarukoita (hackman,ikea ja joku nimeämätön) ja ompelutarvikelaatikon pinsetit. lukko pysyi tiukasti kiinni... ja lapsi lukon takana komensi kiukkuisesti äitiä avaamaan oven.Välillä näpsyteltiin valoja, pimeästä vessasta kuului vain "oho! " ja "hui!". Lopulta(noin varttitunnin siistin yrittämisen jälkeen) petti äidin hermo ja niinpä hän riskiryhmään kuuluvana otti suurimman mahdollisen meisselin (talttapää) ja väänsi karmin sijoiltaan ja lukko napsahti ulos kolostaan.



                             
                                                                      VAPAUS!

pönttö oli täynnä paperia,hammasharjat olivat kaikki altaassa, käsisuihkun toimivuutta oli testailtu ja pönttöharja oli purjehtinut toiselle puolelle pönttöä.En tiedä mitä kaikkea pönttöharja oli matkallaan kokenut mutta en ehkä haluakaan kovin yksityiskohtaista selostusta.

tänään toiseen vessaan on asennettu upouusi pytty! käyttökielto jatkuu vielä huomiseen, mutta sen jälkeen pidämme juhlalliset avajaiset ja leikkaamme nauhan poikki ihan niinkuin virallisissakin avajaistilaisuuksissa. :) tosin nauhan varsinainen tarkoitus on estää pytyn ennenaikainen käyttö, sillä kaikesta tiedottamisesta huolimatta aina löytyy joku joka ei ole kuullut että pönttöä ei ole vielä virallisesti lanseerattu.


täällä vietetään siis varsin arkista elämää. :) touhukasta,tavallista,ärsyttävää, hupaisaa,- kiireistäkin, mutta niin kuulostaa olevan teillä muillakin. :)
jotta teille ei jäisi kovin vessanhajuinen tuoksu  tästä lukuhetkestä, laitan vielä lopuksi mahdollisesti ähkyä aiheuttavan kuvakavalkadin meidän päivistämme -mutta nämä olivat minusta niin ihania!









11 kommenttia:

  1. Lukemani ja saamani tiedon perusteella ennustan että Hildsta tulee isona insinööri :)

    VastaaPoista
  2. Kummitäti: jotain sensuuntaista on varmaan odotettavissa :D

    VastaaPoista
  3. Meillä oli kerran vastaava tilanne vastaavassa kunnossa olevan lukon kans. Kuuro alle 2v kaikessa rauhassa lukkojen takana puuhastelemassa, ois kyllä oven saanu auki jos ois sattunu haluttamaan. Hoitaja talossa ja me ite 100km päässä. Lopen naapurin isäntä oli käyny oven avaamassa. Aineelliset vahingot tais rajoittua partaveteen ja hammastahnaan, tarkasti ei enää onneksi muista ku aikaa on jo kulunut likemmäs 10 v :).

    VastaaPoista
  4. Maija: taitaa näitä lukkojuttuja olla kans siellä ja täällä! :) lisähaastetta tuo kyllä tuossakin asiassa kuurous..huhhuh! monenlaista pohdittavaa sen suhteen varmasti riittää arkisissa tilanteissa!

    onneksi ne aineelliset vahingot tuppaavat unohtumaan, useimmiten jää vain se tunne että jotain hassua sähellystä oli. :) kaksosten ollessa pieniä tuntui siltä että sadan mummonmarkan edestä särkivät tavaraa päivässä...olivat (myös) melkoisen tehokas kaksikko. kahvipannu, leivänpaahdin, aalto-maljakko,cd-soitin...ne ainakin hajosivat poikien käsittelyssä. ja muutamakin muu tavara. :)

    VastaaPoista
  5. Hanna jotenki mullakin jäänyt meleko selevästi tonne muistojen kammioon se aika,kun teidän kaksoset olivat pieniä.... Kyllä mää sillon aattelin,että "Kyllä se riittäs,kun ois yks nuin vilkas,mutta ko niitä oli teillä kaks".... Oikee tehokaksissko..... :)

    On sitä erräänki kerran yritetty kotona rauhotella pienempää sisarusta,kun on vessaan lukkojen taakse jäänyt ja ompa tuo juttu jo ainakin kerran tapahtunut myös tässä omassa perheessä.....

    T.Sanna S.

    VastaaPoista
  6. meillä on kaikki mahdolliset kahvat käännetty vipu ylös sojottaan, olis niin paljon tapahtumia joita vois kertoa ajalta ennen kahvojen kääntämistäO: voisi kutsua aikaa nimeltään pönttöteatteri:D

    VastaaPoista
  7. Sanna S.: taisi ollakkin sitä hurjinta aikaa kun olit ammaamassa :) teistä työistä oli älyttömän iso apu! :) hilda on kyllä tehokkuudessaan vähintään samaa luokkaa...sillä erotuksella että poijat tekivat suu korvissa kaikki tempauksensa ja harvoin olivat kiukkuisia-toisin kuin tämä tyttönen... huh sentään. jos näitä olisi kaksi...en tiedä miten selvittäisiin.

    Hanna: jokaisen tietynikäisen kanssa se on jonkunlainen pönttöteatteri. :) on se niin kiinnostava paikka! ei olla hoksattu kääntää kahvoja...hyvä että jo ;) tässä vaiheessa kuultiin tämä neuvo. ;)

    VastaaPoista
  8. tämä on testaus siitä blogi sekaannuksesta:D

    VastaaPoista
  9. hannaseni: edelleen tuo linkki vie sinne toiseen...

    VastaaPoista
  10. kokeillan nyt uudelleen, olen luonut uuden blogin, jospa nyt toimisi oikein

    VastaaPoista
  11. seikkailua kerrakseen,kaikkeen se joka paikan höylä ehtiikin:)

    VastaaPoista