tiistai 13. syyskuuta 2011

maanantaina mamma meni...

Maanantait ovat nykyisin kivoja päiviä. Joskus muistan kuulleeni puhuttavan joissain piireissä maanantaiahdistuksesta tai sen tapaisesta, ja ehkä muistan joskus kokeneeni jotain senkaltaista tai ainakin sinnepäin. Maanantaipäivä sisältää paljon latautunutta odotusta tulevan viikon ohjelmasta, ehkäpä pienoista huolta ehtimisistä ja aikaansaamisesta, toisinaan ärtymystä siitä että leppoisa viikonloppu sujahti ohi eikä oikein tiedä missä välissä.
Maanantaisin saattaa olla väsymystä, aikainen ylösnousu ei ole nannaa yökukkujalle joka jokaikinen viikonloppu keikauttaa rytminsä etelämeren saarten vuorokausirytmiin, eikä rytmitajukaan auta sitä asiaa että koulut ja työt (noin yleensä) alkavat aamuisin.

Tänä syksynä maanantait ovat olleet pelkästään hyviä päiviä. Ompeluiltojen siirtäminen maanantai-illoiksi ansaitsisi suorastaan Nobelin rauhanpalkinnon! Aamupäivä ja pitkälle iltapäivään kuluu kotona mukavasti suunnitellessa ja valmistellessa ompeluksia iltaa varten.(muutama pesuhuoneen lattialle  purettu vessapaperirulla ja pari levitettyä nuudelipakettia, yksi lattialle sirpaleiksi lennätetty muki ja yksi läheltäpiti-ikkunastaputoaminen  eivät tunnu missään! Viimeksimainittu tosin aiheutti muutaman ylimääräisen nopeahkon  askeleen ja epämääräisen joukon sydämentykytyksiä.) Koululaisia odottaa kotona hyväntuulinen (mahdollisesti pullantuoksuinen, jos valmistelut ompeluiltaa varten ovat edenneet jouhevasti) äiti joka iloisesti jakaa kaikenlaisia vastuuvuoroja kotiinjääville lapsenvahdeille ja pakollisten kuskaamisten(tänään ei ollut hömppäromaanipäivä, vesisade muutti suunnitelmia) jälkeen  huikkaa ovelta iloiset heipat ja katoaa menohinsa.Voisiko viikko paremmin alkaa?


Ompputakin hupun keskisauma ei oikein ollut mieltäylentävä näky. Kuvion kohdistaminen ei ollut käynyt mielen vieressäkään ja jotain siihen piti keksiä-leppäkertun hylkäsin siitä proosallisesta syystä että pyörylöitä(pilkkuja) on ankea aplikoida, ne ovat enemmän ja vähemmän soikioita ja kuusikulmioita. Jossain aivojen (?) sopukoissa alkoi versoa ajatus kukasta, hieman irtonaisine terälehtineen ja hetken tuumailun ja värkkäilyn jälkeen se muotoutui ja valmistui ja löysi paikkansa hupun sauman kaunistuksena. :) (sen sijaan kaunistukseksi ei voi sanoa toukkaa joka majailee etukappaleella...pitää koettaa kuitenkin tyytyä sen ulkonäköön,minkäs sille mahtaa.) 


 Aika reipas ja rempseä kukka siitä tuli, sopii kuitenkin takin tyyliin ja pikkutyllerökin osasi sanoa "kukka" heti  nähtyään tuotoksen. :) Takki on nyt kantteja ja vetoketjua vaille valmis...ja tyllerö tykkäsi takistaan niin että koko ilta piti viipottaa takki päällä edestakaisin.Yhtäkkiä  ovelta kuului vain "heippa" ja sinne vilahti ompputakkinen tyttönen,syksyiseen pimeään iltaan , vesisateeseen vaippasillaan  kuusi numeroa liian isoilla kengillä.:) 

-----------

 Olen hämmentynyt, iloinen, sanaton. Teitä käy täällä niin paljon. Kiitos mukavista sanoistanne, täällä ja kohdakkain, ne lämmittävät. Ilman teitä tätä ei olisi olemassa. :)

-hanna-

8 kommenttia:

  1. Tosi kivan näköinen tuo kukka. Laita joskus kuva koko takista...Utelias yöhoitaja valvontalaitteen äärestä:)

    VastaaPoista
  2. Hei, eksyin joku aika sitten sinun juttuja ja tosi taidokkaita ompeluksia katselemaan. Nyt en enää eksy moneksi päiväksi pois täältä! Huomasin että taidatkin olla yksi niistä kolmesta "opettajasta" jotka kerrattain kävivät täällä Oulun eteläpuolen mökkikylässä. ; )

    VastaaPoista
  3. jostain syystä en pääse kirjautumaan niin kirjoitanpa sitten ilman kirjautumista!kummallista!pääsen katselemaan tilastot yms mutta kommentoimaan en pääse kirjautuneena.tietääkö joku johtuuko tämä bloggerista vai kenties kuitenkin tästä joka on tuolin ja koneen välissä...ompelukoneen kanssa useimmiten vika on siinä kohdassa jos "kone" temppuilee. :)

    milli: pitääpä kuvailla sitten koko komeus kun olen saanut sen ihan valmiiksi. :)jaksamisia yövuoroihin! :)

    anonyymi: vai mökkikylässä! :D kerran tosiaan reilu vuosi sitten siskon houkttelemina olin parin ystäväni kanssa yhdessä paikassa...varmaan olemme sitten olleet samassa paikassa. :) mukavaa kun olet eksynyt tänne. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana kukka, niin raikas. Kiva nähdä koko komeus pikkuneitin päällä, laitahan kuvaa kun ehdit.

    Minäkin tykkään yleensä maanantaista. On kiva jo sunnuntai-iltana miettiä mitähän kivaa tekisi huomenna. Joskus saa aikaiseksi mitä on ajatellut ja toisinaan joku muu homma vie ajan. Onko teillä joka viikko ompeuluilta?

    VastaaPoista
  5. Pitäs varmaan munki keksiä joku mukava maanantai-illalle. Jos se auttais siihen "Karvis-oloon". Sama olo tulee niinäkin päivinä ku sataa vettä ja on ankeaa. Oon kyllä huomannu, että toimin aurinkoenergialla, mutta ne akut vielä puuttuu... :) Saamattomuuteen vois olla yks hyvä porkkana: sitten vasta ketunpesään kurkkimaan ku tietyt hommat on tehty.:D

    VastaaPoista
  6. Katja: nyt vielä vetoketjun kin saisi paikalleem niin sitten voisi ottaa ihan tilannekuvia tuon tättähäärän päällä. :) silloin kun on päällä se ompelun palo on niin mukava aamusta alkaa jo touhuamaan ja kotihommatkin sujuvat kuin itsestään. ;) melkein. :D nyt on joka viikko ompeluilta, on se niin mukavaa porukalla. :)

    Sylyvi: iliman muuta nyt vain lukujärjestykseen maanantaille joku ihan oma juttu!sadepäivät on kyllä kurjia...vaikka toisaalta se vesisadepäivä antaa tämmöiselle sisäministerille mahdollisuuden hyvällä omallatunnolla ilman ulkoilupaineita vaikka ommella. :) akkuja voi ladata vaikka pyytämällä sadepäivän kunniaksi kotiäitikolleegan päiväkahville. :) on testattu ja hyvin toimii. :) mutta tuosta porkkanasta... ;) mun varmaan tarttis käyttää sitä kans :D !

    VastaaPoista
  7. Laura:kiitos, tuli siitä minustakin aika ihana. :) ensin vähän mietin että miten saan kantattua siististi nuo kukan terälehdet-mutta vinonauha taipui tosi näppärästi. :) luulen että tulee tehtyä näitä johonkin muihinkin ompeluksiin.

    VastaaPoista