Tiesittekö muuten ollenkaan mikä traditionaalinen, kansallinen ja lähes megalomaanisesti ihmisiä liikuttava päivä oli eilen????
Tuo päivä saa ihmisissä aikaan monenlaisia psykofyysissosiaalisia oireiluja kuten käsien vapinaa,kiireen tuntua ja hikoilua. Toisinaan voi ilmetä lievää ahdistustakin mutta se helpottaa yleensä iltaan mennessä, kun deadline on saavutettu ja peli menetetty.Toki siihen liittyy voimakkaita positiivisiakin tuntemuksia joista merkittävin on voimakas yhteisöllisyyden kokemus.
Mikäs voisikaan olla mukavampaa kuin kokoontua yhdessä saman asian äärelle, samalla tavalla asialle omistautuneiden ihmisten kanssa ja keskustella ihmisten kanssa jotka painivat juuri saman asian kanssa kuin sinä juuri sillä hetkellä? Se on hämmästyttävä kokemus vuosi vuoden perään. Siksi tuosta päivästä on tullut tärkeä ja kalenteriin merkittävä päivä täällä ketunpesässäkin. Eikä siitä tingitä.
En kuitenkaan nimittäisi sitä juhlapäiväksi....vaikka on siinä kyllä paljon arkisesta elämänmenosta poikkeavia piirteitä. Vähän kiiltoa ja glamouria joskus,lämpimiä ajatuksia, muistoja, kaikkea kaunista.
Tiedätkös sinä mistä oikein on kysymys? :)
Valitettavasti oli niin tutun kuuloista tekstiä, että tiedän mistä on kyse. Siihen liittyy mm. punainen iso kirjekuori tai useampia...
VastaaPoistase punainen kuorikin oli hukassa! poltettu tai jotain,mutta jospa ne...vai että tuttua teilläkin. ihanaa, kohtalotovereita. :)
PoistaEn ole koskaan aloittanut tätä perinnettä. Säästyy yhdestä tressistä, että joku unohtui.
VastaaPoistano onhan se niinkin..totta totisesti.
PoistaApua, kerro jo mikä tää juttu on!!
VastaaPoistano, tämä on siis ihan se päivä vuodessa jolloin kaikki viiimetipan ihmiset säntäilevät laumoittain joulukorttiensa ja postimerkkiensä kanssa ja saavat sydänkohtauksia siitä että ehtivätkö pistää stressintoivotuksensa eikun hyvän joulun toivotuksensa postin murheiksi ennen sulkemisaikaa. noin niinkuin tiivistettynä. :)
PoistaYhdyn tähän täysin :). Samaisista tuntemuksista kärsin minäkin. Ja taas homma hoidettu :D perinteiden mukaisesti. Mutta en oo osannut ajatella, että tähän liittyy tällainen mukava yhteisöllinen tuska :D ihan mukavan asian tiimoilta :). t. A
VastaaPoistaihanaa, sielläkin siis kohtalotoveri :D ja hyvä me! selvittiin taas . :) ehkä ensi vuonna aiomme taas vähän tsempata, mutta malttaakohan sitä luopua perinteestä, ja tuleehan siinä vähän sydänlihaksellekin liikuntaa, eikös se ole terveellistä? kun välillä vähän hyppyyttää. yhteisöllinen postijonotuska. :) hyvä. :)
PoistaMitä sitä sais aikaseksi, jos viime tippaa ei olis? Mä ainakaan en luultavasti yhtään mitään. Nytki pari kakkua uunissa, ku pitäs tytön luokan pöytään huomisiin joulumyyjäisiin saada jotain. Paistaminen meni pyhätöitten puolelle, mutta jospa ne onnistuis... :)
VastaaPoistavoi hyvä Sylyvi, olet niin oikeassa, ei mitään. ei kerrassaan mitään jos ei olisi viimetippaa.sisäänrakennettu inhimillinen ominaisuus, viimetipan kanssa jotenkin selviää, mutta ajatteles nyt jos kaikki olisi järjestyksessä jo viikkoa ennen, mitä sitä sitten tekisi? tylsistyneenä pyörittelisi peukaloita. pysyy vireessä ja luovana kun luottaa viimetippaan, näin se on.
PoistaHellunkammarissa on AINA tehty joulukortit itse. Perheen ruuhkavuosina stressaus alkoi jo pääsiäisenä ja proggikset vain kasvoi kasvamistaan. Viime vuonna tein Madonnan kuvia siten, että kaiversin kuvan linolevylle kädet verissä ja painoin paperille. Kuvassa oli luonnollisesti runsaasti yksityiskohtia. Tänä vuonna ostin kortit, tosin jonkun muun itsetekemät. Saas nähdä, miten ensi vuonna. Punaisen kirjekuoren viimeistä postituspäivää edeltävä viikko oli ihan samanlaista tytinää kuin olisi itse kortit tehty...
VastaaPoistahellunkammarin joulukortit kuulostavat suorastaan järkyttävän hienoilta!!!!! meilläkin joskus tehtiin itse...mutta ne olivat enemmän semmoisia leikkaa-liimaa-projekteja...mutta moooonta vuotta mentiin kaupan korteilla vaikka aina toki suuunnittelin itsetehtyjä...tosin, tykkään noista kaupan korteista, niissä on tosi hienoja suurin osa! mutta käsityöläinen minussa kait tykkää kuitenkin edes suunnitella sitä itsetehtyä. muutamana vuonna meillä on ollut valokuvaaja talossa, ja ollaan siirrytty kuvasta tehtyihin.
Poistamadonnankuvakortin haluaisin kyllä nähdä..löytyykö blogistasi? :)
on se kyllä hurja päivä. punaisen kirjekuoren päivä. :) ja sekin oli meillä hukassa. :D
heh tai käy niinku mulle....etukätteen arvelin ettei yks sellanen punainen kuori riitä alkuunkaan...riittipä,se toinen vara-sellainen katosi ja löytyi pari päivää ennen joulua :P
VastaaPoista