maanantai 2. joulukuuta 2013

2.

Perinneherkkujen parhaimmistoon kuuluvat ne joihin liittyy joku tarina tai rakas muisto hänestä jolta resepti on peräisin.
Minun mummollani oli leipomo. Sieltä ovat peräisin monet meillä käytössä olevat piirakkaohjeet, viineripullat ja pannukakut, niistä on makumuistoja monilla siellä entisessä kotikaupungissa asioivilla ja vieläkin, ihan viime kuukausina olen kuullut että ihan kaivaten muistellaan mummoni leipomon tuotoksia.
Vuosien saatossa kävi niin, että tuo leipomorakennus jouduttiin purkamaan ja sieltä löytyi sinikantinen ruutuvihko, johon oli kauniilla käsialalla kirjoitettu nuo reseptit-ja se vihko on nyt minulla, aarteiden joukossa.

Sieltä löytyy myös meidän jouluinen perinneherkkumme, joita leivottiin jo siellä minun lapsuuskodissani, ja nyt täällä meillä, netterit. Ne ovat  suussasulavia  pikkuleipäpalleroita  joiden kardemummantuoksu tuo mieleen rakkaan Meeri-mummon ja lapsuuden pihapiirin, jossa oli mummon leipomo.

Meillä ketunpesässä näitä leivotaan joka joulu, monta kertaa. Pikkuiset lapsetkin osaavat näitä pyöritellä, koululaiset huikkaavat jo ovelta tullessaan jotain jouluntuoksusta, ja päiväkahvilla näitä menee monta. :)

Yksinkertaisia, tavallisista aineksista valmistuvia pikkuherkkuja.

Netterit

250 g voita
2 kkp sokeria
1 rkl siirappia
1 muna
4.5 kkp vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi, lisää siirappi.
Lisää kananmuna kevyesti sekoittaen, sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Puristele palloksi.
Jaa taikina neljään tai viiteen osaan, leivo tangoiksi ja paloittele kahden peukalonpään 
kokoisiksi paloiksi, pyöritä palloiksi ja laita pellille leivinpaperin päälle.

Paistetaan 175  asteessa n. 8-10 minuuttia.
Parempi paistaa pikkuisen liian vähän kuin liian paljon. :)


Kuva-aarre aikojen takaa: mummoni torilla myymässä leipomonsa lämpimäisiä.
Meeri-mummo etualalla valkoisessa esiliinassa ja tummassa hatussa.
Kuvanottovuodesta ei valitettavasti ole minulla tarkkaa tietoa!
Arviolta 1930-luvulta.  

Joulun aika kaikkine valmisteluineen 
                                          on mitä parhainta aikaa siirtää muistoja ja perinteitä,
tarinoita ja historiaa suvusta ja perheestä
omille lapsille muistettavaksi ja kerrottavaksi.


Mukavaa puuhastelupäivää!


12 kommenttia:

  1. Minäkin olen saanut joitakin ihania mummosi ohjeita, jotka kuuluvat vakio-ohjeisiin. Tämän nappaan talteen, niin pikkuiset saa kokeilla tehdä niitä:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä ohje kyllä sopii juuri niille pienimmille leipureille. :)

      Poista
  2. Ihana! Miten kallissrvoisen vihon sait! tuomitarha

    VastaaPoista
  3. Tätä pitää meilläkin testata! Mikä ihana muisto mummosta! Minulla on joitakin mummoni tekemiä käsitöitä tuomassa iloa ja juurevuutta arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on kyllä elämässä niin tärkeää, että on kerroksia, perspektiiviä. mummojen reseptit ja käsityöt juuri niitä juuria. :)

      Poista
  4. Tätäpä pitää kokeilla minunkin :) anni

    VastaaPoista
  5. Tuota pitää kokkeilla ihan varmasti. Tosiaankin valkoinen esiliina on niin upea! Onkohnan muista, mutta mummossasi ja Hildassa ( se 3 vee) on sammaa näköä ainakin vilaus :) Kaleneri-idea on kyllä mukava juttu meille lukijoille <3 pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin on juhlavan näköinen kyllä kauppias esiliinassaan. :) voihan sitä jotain samaa ollakin....ainakin päättäväisyys ja tarmokkuus! kiva että tykkäät kalenterista. :)

      Poista